Lähtökohdat

Nilkkamurtumien diagnostiikka ja hoitolinjan oikea valinta on, lievimpiä murtumia lukuun ottamatta, vaativaa. Nilkkamurtumat ovat leikkaushoitoa usein tarvitsevista murtumista kaikkein tavallisimpia. Nilkka on myös altis postoperatiivisille infektioille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ongelmat selvittämällä puutteet ja virheet näiden vammojen hoidossa ja siten löytää keinoja parantaa hoitotuloksia.

Menetelmät

Tutkimus tehtiin analysoimalla Potilasvakuutuskeskuksessa 1.1.2002-31.12.2007 ratkaistut malleolaaristen nilkkamurtumien diagnostiikkaan ja hoitoon liittyneet potilasvahingot.

Tulokset

Tarkastelujakson aikana korvattiin yhteensä 273 vahinkoa 239 potilaalle. Suurimmat vahinkoryhmät olivat leikkaustekninen virhe (35 %), puutteellinen diagnostiikka (23 %) ja väärä hoitolinjan valinta (15 %). Infektioiden osuus oli 13 %. Vahingoista aiheutui ylimääräistä sairaalahoidon tarvetta keskimäärin 6,9 vuorokautta ja ylimääräistä työkyvyttömyyttä 62 päivää. Kolmasosalle vahingon kärsineistä potilaista jäi ylimääräistä pysyvää toiminnallista haittaa korvattavassa määrin.

Päätelmät

Malleolaarisissa nilkkamurtumissa ilmeni potilasvahinkoja kaikissa diagnostiikan ja hoidon eri vaiheissa. Vahingoista aiheutui runsaasti ylimääräistä hoidontarvetta ja ne pitkittivät toipumista. Huomattavalle osalle potilaista jäi vahingosta pysyvää toiminnallista haittaa. Kaikkien näitä murtumavammoja hoitavien terveydenhuollon toimintayksiköiden tulisi aiempaa enemmän ja järjestelmällisemmin käsitellä omia virheitään. Vain siten on mahdollista oppia vahingoista ja vähentää niiden määrää.