Lähtökohdat

Kela maksoi vuoden 2003 syksyllä erityisruokavalion lisäkustannuksiin 21 euron kuukausittaisen korvauksen 18 500 aikuisikäiselle keliaakikolle ja ihokeliaakikolle. Todennäköisesti lähes kaikki sairaudestaan tietoiset potilaat olivat hakeneet korvausta, sillä uusi etuus oli ollut käytössä runsaan vuoden ajan.

Aineisto ja menetelmät

Ruokavaliokorvauksen saaneiden määrän alueellista jakautumista tutkittiin Kelan rekisteritiedoista. Alueelliset vertailut perustuivat keliakiakorvauksen saaneiden esiintyvyyslukuihin ja niiden suhteisiin, joille laskettiin 95 %:n luottamusvälit käyttäen Poissonin regressiomallia.

Tulokset

Korvauksen saaneiden määrät erosivat toisistaan suuresti. Heitä oli eniten Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä ja vähiten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Pohjanmaan alueiden esiintyvyysluvut olivat lähes kaksinkertaiset myös naapuriin, Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin verrattuna.

Päätelmät

Keliakiatautien esiintyvyys tuskin vaihtelee alueittain yhtä paljon kuin niiden perusteella korvauksen saaneiden määrä. Kaksinkertaiset erot naapurialueiden välillä eivät selittyne keliakiaan kytkeytyvällä perinnöllisellä alttiudella. On epätodennäköistä, että osa joidenkin alueiden väestöstä olisi jättänyt hyödyntämättä pitkäaikaista rahallista etuutta.

Jatkossa tulisi tutkia, ovatko suuret alueelliset erot korvausta saavien osuuksissa yhteydessä julkisen terveydenhuollon erilaisiin resursseihin tai käytäntöihin potilaiden ohjaamiseksi keliakiatutkimuksiin. Päämääränä on, että keliaakikoille taataan yhdenvertaisesti sekä sairauden tutkimukset että korvaus sen ruokavaliohoidon kustannuksista.