Lähtökohdat

Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on lisääntynyt samalla kun työurien pidentäminen on noussut yhteiskunnan tavoitteeksi. Työterveyshuoltoon on ryhdytty kehittämään toimivaa hoitomallia masennuksen tunnistamiseksi ja hoidon tehostamiseksi. Hankkeen aluksi oli tarpeen selvittää masennuspotilaiden hoidon nykytila työterveyshuollossa.

Menetelmät

Työterveyslääkärien (n = 52) ja työterveyshoitajien (n = 64) toimintatapoja ja käsityksiä masennuksen hoidosta tutkittiin kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti kolmessa eri tavoin järjestetyssä työterveyshuollossa elokuun 2009 ja toukokuun 2010 välillä.

Tulokset

Merkittävä osa masennuspotilaista hoidetaan työterveyshuollossa, mutta hoito keskittyy tietyille työterveyslääkäreille ja -hoitajille. Hoitoa vaikeuttavat käytettävissä olevan ajan, koulutuksen, työnohjauksen, konsultaatiomahdollisuuksien ja psykoterapiapalvelujen puute sekä työn henkinen kuormittavuus. Masennusta hoitavien yhteistyö koetaan pääosin toimivaksi, mutta sitä hankaloittavat työnjaon ja hoitosuunnitelmien epäselvyydet sekä ongelmat hoidon seurannassa.

Päätelmät

Kaikki vaikuttavaksi osoitetut masennuksen hoitomenetelmät eivät ole käytössä työterveyshuollossa. Systemaattinen seulonta ja hoidon seuranta ovat vielä puutteellisia, koska niiden toteuttamisesta ei ole sovittu eikä riittävää koulutusta tai työnohjausta ole järjestetty. Suositusten mukainen masennuksen hoito edellyttää yhteistyökäytännöistä sopimista työpaikkojen kanssa. Kelan tulisi korvata tarvittavat konsultaatiot ja lyhytpsykoterapia.