Lähtökohdat

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla päiväkirurgisen toiminnan laajuutta ja tuottavuutta suomalaisissa keskussairaaloissa.

Menetelmät

Tutkimuksessa tehtiin vertailuanalyysi päiväkirurgisen toiminnan osuudesta sekä päiväkirurgisten yksiköiden tuottavuudesta ja tehokkuudesta neljässä sairaanhoitopiirissä. Aineistona olivat resurssi-, hoitojakso- ja toimenpidetiedot vuosilta 2007 ja 2008. Lisäksi haastateltiin ylilääkäreitä ja osastonhoitajia toimintatapojen kartoittamiseksi.

Tulokset

Tutkituissa sairaaloissa päiväkirurgisia saleja oli 25-42 % kirurgian kokonaissalimäärästä ja niissä tehtiin 30-40 % kaikista leikkauksista. Sairaaloiden väliset erot päiväkirurgisena tehtyjen leikkausten osuudessa olivat suurimmat olkapääleikkauksissa. Ortopediassa ja gastroenterologiassa oli selvin korrelaatio päiväkirurgisen yksikön kapasiteetin ja samana päivänä kotiutuneiden potilaiden määrissä. Päiväkirurgian lisäämispotentiaali verrattuna parhaaseen piiriin oli suhteellisesti suurin korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa (jopa 25 %), mutta merkittävä myös muilla erikoisaloilla. Päiväkirurgisten yksiköiden välillä oli tuottavuudessa jopa 30 %:n eroja.

Päätelmät

Sairaanhoitopiirien välillä on merkittäviä eroja päiväkirurgisen toiminnan laajuudessa ja tehokkuudessa. Osassa sairaaloista päiväkirurgisen yksikön kapasiteetti ei ole riittävä. Leikkaussaleista ei yleensä ole pulaa, mutta ne ovat jakautuneet epäoptimaalisesti päiväkirurgisen ja perinteisen toiminnan kesken. Päiväkirurgisten yksiköiden leikkausvolyymia voidaan lisätä myös nostamalla yksikön tuottavuutta. Tuottavuuden suurimpia pullonkauloja ovat epäoptimaalinen leikkausten aikataulutus ja henkilökunnan resursointi. Vertailussa käytettävien mittareiden on oltava riittävän konkreettisia ja taustalla olevat toimintatavat on selvitettävä, jotta tuloksia voidaan hyödyntää kehittämistyössä.