Lähtökohdat

Päivystyksen lisääntynyt kuormitus ja päivystykseen kuulumattomien asioiden hoitaminen Peijaksen terveyskeskuspäivystyksessä olivat perusteena toimenpiteille, joiden tavoitteena oli päivystyksen käytön hillitseminen.

Menetelmät

Tutkimuksessa tarkasteltiin

CDE-triagen eli potilaiden hoidontarpeen kiireellisyysryhmittelyn ja terveysneuvontapuhelimen vaikutusta päivystysvastaanoton kuormittumiseen. Peijaksen terveyskeskuspäivystyksen, Myyrmäen ensiapupäivystyksen ja Vantaan terveysasemien kuukausittaisten lääkärissäkäyntien kehittymistä tarkasteltiin vuosina 2002-05. Kuukausittaisten lääkärissäkäyntien määrän kehitystä analysoitiin varianssianalyysillä ja sitä seuranneilla post hoc -testeillä (Bonferroni). Lisäksi kartoitettiin alustavasti Vantaan yksityisten yleislääkärien käyntien määrän muutoksia.

Tulokset

Vuoteen 2002 verrattuna kuukausittaiset käyntimäärät eivät vähentyneet terveysasemilla tai Myyrmäen ensiapupäivystyksessä merkitsevästi seuranta-aikana. Sen sijaan Peijaksen terveyskeskuspäivystyksessä käynnit vähenivät, selvimmin vuosien 2003 ja 2004 välillä, jolloin vähennystä oli 9 %. Terveysneuvontapuhelimen käyttö lisääntyi merkittävästi seuranta-aikana. Yksityisten yleislääkärien käyttö lisääntyi hieman samalla, kun päivystyskäyntien määrä Peijaksessa väheni.

Päätelmät

Potilaiden ohjaus puhelimitse ja heidän hoidontarpeensa kiireellisyyden arvio ovat keinoja, joilla voidaan vähentää päivystyskäyntien määrää. Tärkeitä ovat yhteiset hoidon tarpeen määrittelyn kriteerit sekä yhtenevä ohjaus terveysasemilta ja terveysneuvontapuhelimesta päivystyksen käytölle. Kiireellisyysryhmittelyä käyttämällä voidaan vähentää päivystyskäyntejä ja nopeuttaa lääkärille pääsyä.