Lähtökohdat

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset keskittyvät pienelle osalle väestöstä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mistä asiakasryhmistä paljon palveluita käyttävät asiakkaat muodostuvat. Lisäksi selvitettiin, miten heidän ja muun väestön palvelujen käyttö poikkeavat toisistaan. Artikkelissa pohditaan tulosten merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteelle ja sen uudistamiselle.

Menetelmät

Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, jossa lähdeaineistona käytettiin potilas- ja asiakastietojärjestelmistä poimittuja tietoja oululaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä sekä sen kustannuksista asukastasolla. Tiedot on poimittu ajanjaksolta 1.1.-31.12.2011. Aineistoon kuului 152 494 asukasta. Tietoja analysoitiin t-testillä ja muilla tilastollisilla menetelmillä.

Tulokset

10 % asukkaista kerryttää 81 % kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Näiden kalleimpien asukkaiden kustannuksista 38 % syntyy pelkästään terveyspalveluja käyttäviltä ja 62 % asiakkailta, jotka käyttävät myös sosiaalipalveluja. He kuluttavat valtaosan kaupunginsairaalan, psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja sairaanhoitopiiriltä ostetun somaattisen erikoissairaanhoidon palveluista. Loput 90 % oululaisista käyttää enimmäkseen avoterveydenhuollon, kaupungin omien erikoislääkärien, kuntoutuksen, yhteispäivystyksen ja hammashoidon palveluja. Muu väestö tarvitsee vuodessa keskimäärin vain yhtä kunnan palvelukokonaisuutta, kallein kymmenesosa neljää.

Päätelmät

Nykyinen siiloutunut järjestelmä kykenee huonosti vastaamaan runsaasti erilaisia palveluja käyttävän väestöryhmän tarpeisiin. Heidän palvelukokonaisuutensa tulee olla suunniteltu ja koordinoitu, sillä pitää määritellä yksi vastuutaho ja tiedon täytyy kulkea palveluntuottajien ja vastuutahon välillä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on syytä keskittyä tämän kalleimman asiakasryhmän hallintaan ja ehkäistä siihen joutumista.