Lähtökohdat

Vuonna 1998 toteutetussa kyselytutkimuksessa todettiin puutteita keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoidossa maamme akuuttisairaanhoitopisteissä. Eniten epävarmuutta oli hapen annostelussa. Kysely päätettiin toistaa vuonna 2008, kymmenen vuoden aikana sairauden hoidon kehittämiseksi tehdyn työn jälkeen.

Menetelmät

Puhelinhaastattelua varten tavoitettiin 35 etupäivystäjää erikoissairaanhoidon ympärivuorokautista päivystysvastaanottotoimintaa toteuttavista yksiköistä tammi-elokuussa 2008. Kysely tehtiin pääpiirteittäin samankaltaisena, kuin vuonna 1998. Etupäivystäjiltä kysyttiin hapen annosta, lääkityksestä, tutkimuksista sekä noninvasiivisesta ja invasiivisesta ventilaatiosta.

Tulokset

Kaikki vastaajat olivat valmiita määräämään happea, useimmiten riittävällä virtauksella. Lääkehoito painottui suositusten mukaisesti aina inhaloidun ?2-agonistin ja antikolinergin yhdistelmään, sekä lähes aina suonensisäiseen kortikosteroidiannosteluun. Mahdollisuudet ja valmiudet erittäin vaikeasti sairaan keuhkoahtaumatautipotilaan noninvasiiviseen ventilointiin olivat parantuneet. Sen sijaan vain puolet vastaajista tiesi päivystysyksikön omista keuhkoahtaumatautipotilaan pahenemisvaiheen hoito-ohjeista ja ainoastaan viidennes oli saanut asiaa koskevaa koulutusta edeltäneen vuoden kuluessa.

Päätelmät

Keuhkoahtaumataudin akuutin pahenemisvaiheen hoito näyttää olevan hieman aiempaa paremmin etupäivystäjien hallinnassa, mutta paikallisten hoito-ohjeiden tuntemus kaipaa parannusta.