Lähtökohdat

Tavoitteena oli selvittää eristämisen ja sitomisen määrää ja kestoa Länsi-Suomen läänin alueen psykiatrisissa sairaaloissa 1.6.2002-31.12.2006 sekä mahdollisia sairaanhoitopiirien välisiä ja sisäisiä eroja. Mielenterveyslain uudistuksella säädettiin perusoikeuksien rajoittamisista aikaisempaa täsmällisemmin 1.6.2002 alkaen.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa käytettiin rekisteritietoja tahdosta riippumattomassa hoidossa olleiden potilaiden eristämisistä ja sitomisista Länsi-Suomen läänin alueelta vuosilta 2002-2006 (9 022 tapausta). Tilastollisessa analyysissa sovellettiin Poissonin regressioanalyysia.

Tulokset

Vuosina 2002-2006 eristämisten määrä ja toistuvuus hoitojaksoa kohti oli lisääntynyt ja kesto pidentynyt. Sitomisten määrä ja toistuvuus hoitojaksoa kohti oli selvästi vähentynyt, mutta kesto pidentynyt. Sitomisten lukumäärässä hoitojaksoa kohti näytti tapahtuneen sairaanhoitopiirien välillä yhdenmukaistumista. Sairaanhoitopiirien väliset erot eristämisen ja sitomisen käytössä olivat kuitenkin edelleen huomattavia.

Päätelmät

Sitomisten määrän vähentymiseen on todennäköisesti vaikuttanut vuonna 2002 voimaan tullut mielenterveyslain uudistus, jossa rajataan sitomisen käytön perusteita. Sitomisen väheneminen todennäköisesti selittyy eristämisen lisääntymisestä, kun taas keston pidentyminen kertoo aikaisempaa vaikeahoitoisempien potilaiden valikoitumisesta sitomisen kohteeksi.