Lähtökohdat

Elintavoilla on keskeinen merkitys kansantautien synnyssä ja terveyden edistämisessä. Suomessa tiedetään, että ruotsinkielinen väestö on suomenkielistä terveempi ja pitkäikäisempi. Tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko kieliryhmät myös elintavoiltaan ja esiintyvätkö mahdolliset erot asuinalueesta riippumatta.

Menetelmät

Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksessa (AVTK) on seurattu työikäisen väestön elintapoja vuodesta 1978 alkaen. Kyselylomake on lähetetty 5 000:lle 15-64-vuotiaalle suomalaiselle vuosittain. Tähän tutkimukseen on otettu mukaan 25-64-vuotiaat vastaajat kahdelta alueelta: 1. Uusimaa ja Itä-Uusimaa (Uusimaa) ja 2. Varsinais-Suomi, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (länsirannikko). Vastaajia oli yhteensä 34 833, heistä ruotsinkielisiä oli 4 451.

Tulokset

Länsirannikon ruotsinkieliset erottuivat uusimaalaisista ja länsirannikon suomenkielisistä useiden elintapojen osalta: he tupakoivat ja kuluttivat alkoholia vähemmän ja olivat useammin raittiita kuin muut tutkitut ryhmät. Voin ja voi-kasviöljyseoksen käyttö leipärasvana sekä rasvaisen maidon juonti oli länsirannikon ruotsinkielisillä puolestaan muita yleisempää.

Vapaa-ajan liikuntaa länsirannikon ruotsinkieliset miehet raportoivat hieman vähemmän kuin muut ryhmät. Ylipaino yleistyi molemmissa kieliryhmissä tutkimusjakson aikana. Länsirannikon suomenkieliset miehet olivat useammin ylipainoisia kuin muiden ryhmien miehet. Ruotsinkielisten koettu terveys oli keskimäärin hieman parempi kuin suomenkielisten.

Päätelmät

Useiden elintapojen kehitys on ollut myönteistä molemmissa kieliryhmissä, mutta länsirannikon ruotsinkieliset erottuvat elintavoissaan suomenkielisistä ja myös Uudenmaan ruotsinkielisistä sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan.