Lähtökohdat

Sosiaali- ja terveydenhuollossa valmistellaan vuosittain useita alueellisia ja valtakunnallisia strategiahankkeita. Hyvin laaditun strategian tarkoitus on koota keskeiset tavoitteet ja keinot pitkäjänteiseksi toimintasuunnitelmaksi. Käytännössä strategiatyöhön liittyvä terminologia, käsitteet ja kieli ovat monille työntekijöille vaikeaselkoisia.

Menetelmät

Strategiaa ja sen merkitystä lääkäreille ja muiden terveydenhuollon työntekijöille tarkasteltiin analysoimalla Kunnallisten palvelujen tuloksellisuusarvioinnin tutkimusohjelman (KARTUKE) kyselyn eteläpohjalaisen terveydenhuollon henkilöstöosion vastauksia. Yhteensä näitä vastauksia oli 250: erikoissairaanhoitoa edusti 157 vastaajaa, joista lääkäreitä 31, ja Seinäjoen terveyskeskuksesta oli 93 vastaajaa, joista lääkäreitä oli 11.

Tulokset

Strategia-termi ja siihen liittyvä strateginen ajattelu ja toiminnan arviointi on vähäistä ja yksipuolista eteläpohjalaisessa terveydenhuollossa. Henkilökunta osallistuu mielestään aktiivisesti yksikkönsä kehittämiseen, mutta kehittämistyöhön ei ole varattu riittävästi työaikaa eivätkä työntekijät koe voivansa aidosti vaikuttaa lopullisiin suunnitelmiin. Erikoissairaanhoidon lääkäreistä lähes puolet tunsi oman työyksikkönsä strategian, vain neljännes tunsi toimialan tai kuntayhtymän strategian. Terveyskeskuslääkäreille kuntayhtymän ja toimialan strategia oli tutumpi kuin oman yksikön strategia. Eniten omaan työhön ohjaavaa vaikutusta oli oman yksikön strategialla. Poliittisiin päättäjiin vastasi luottavansa terveyskeskuslääkäreistä 18 %, mutta erikoissairaanhoidon lääkäreistä ei kukaan. Enemmistö sekä erikoissairaanhoidon (65 %) että perusterveydenhuollon (54 %) lääkäreistä ilmoitti luottavansa omiin esimiehiinsä.

Päätelmät

Strategia-ajattelu on vierasta kunnallisen terveydenhuollon työntekijöille. Olemassa olevat strategiat eivät ohjaa käytännön työtä. Keskusjohtoisen strategisen suunnittelun sijaan työntekijät tulisi ottaa mukaan kehittämis- ja suunnittelutyöhön.