Väestön terveydentilan tarkastelu osoittaa sekä yleisväestöä kuvaavan epidemiologisen tiedon että potilasryhmiä koskevan kliinisen epidemiologian tasolla selviä eroja yleisterveyden ja mielenterveyden välillä. Samalla kun väestön yleisterveys on kohentunut tasaisesti, mielenterveystilanteessa ei ole tapahtunut vastaavaa kehitystä. Kliinisessä epidemiologiassa on nähtävissä, että mielenterveyteen liittyvien ongelmien hoito ei ole kattavaa eikä kovin tuloksellista. Kun itsemurhien lisäksi otetaan huomioon alkoholiin liittyvä kuolleisuus, miesten mielenterveyden häiriöihin liittyvä kokonaiskuolleisuus on säilynyt ennallaan ja naisten kasvanut. Työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu viittaa siihen, että mielenterveyshäiriöihin ei puututa riittävän ajoissa eikä hoito ole kyllin tehokasta.