Lähtökohdat

-Tutkimuksessa selvitettiin HILMO-rekisteriin kirjattujen sepelvaltimotautipotilaiden sairaalahoidon ja ennen sekä jälkeen hoitoa syntyneet Kelan työkyvyttömyysajan kustannukset. Tarkastelimme hoito- ja sairauspäivärahajaksojen pituuksia sekä selvitimme alueellisia ja hoitomuotojen välisiä eroja.

Menetelmät

-Potilaiden henkilötunnusten ja hoitoilmoitus- sekä sairauspäiväraharekisterien avulla tiedot yhdistettiin sairaalahoitoa edeltäneisiin, hoidon aikaisiin ja sen jälkeisiin työkyvyttömyysjaksoihin ja niiden kustannusvaikutuksiin.

Tulokset

-Kokonaiskustannuksista sairaalahoidon osuus oli yksi kolmannes, 2/3 aiheutui työkyvyttömyydestä ja maksetuista päivärahoista. Sairaanhoitopiirien välillä todettiin merkitseviä eroja päivärahajaksojen kestoissa, joita ei voida selittää väestön iän tai sepelvaltimotaudin vaikeusasteen perusteella. Päiväraha- ja sairaala-aikojen pisimmät yhteisajat ja kokonaiskustannuksiltaan kallein hoito oli ohitusleikatuilla potilailla. Lyhimmät kokonaisajat oli pallolaajennuspotilailla ja halvimmat kustannukset ilman operatiivista hoitoa hoidetuilla potilailla.

Päätelmät

-Valtaosa sepelvaltimotautipotilaan hoidon kokonaiskustannuksista aiheutuu sairauspäivärahoista.

-Sepelvaltimotautipotilaiden hoitokäytännöt ohitusleikkauksia lukuun ottamatta vaihtelevat huomattavasti maan eri osissa. Pallolaajennuspotilaiden lyhyt kokonaistyökyvyttömyysaika ja muita toimenpiteitä alhaisemmat kokonaiskustannukset tukevat tämän hoidon vaikuttavuutta.