Keski-ikäisten ja eläkeiän kynnyksellä olevien suomalaisten työuupumuksesta ja eläkehakuisuudesta on viime aikoina kirjoitettu paljon. Etupäässä on syytetty työelämän vaatimuksia ja kovuutta, jonka puristuksesta syntyy halu päästä ansaitulle vapaalle. Jotta tämän suuren väestönosan työkyvyn parantamiseksi voitaisiin kehittää toimivia menetelmiä, tulee sairauksien lisäksi ymmärtää ja nähdä tämän pahoinvoinnin sosiaaliset, psyykkiset ja kulttuuriset tekijät. Uupumuksen taustalta löytyy yllättävän usein esim. korkeaan työmoraaliin ja totuttuihin rooleihin kiinnittyneitä ristiriitoja, jotka muuttuvassa työelämässä ja yhteisön arvojen muuttuessa näyttäytyvät erilaisina oireina ja sairauksina.