Lähtökohdat

Alaraaja-amputaatiopotilaiden kuntoutus- ja hoitomenetelmät haluttiin yhdenmukaistaa ja nykyaikaistaa Helsingissä.

Menetelmät

Helsinkiläisten amputaatiopotilaiden hoidon eri vaiheet yhdistettiin palvelukokonaisuudeksi, jossa kaikki potilastiedot rekisteröitiin keskitetysti ja jokainen potilas ohjattiin eri yksiköihin yksilöllisesti. Kuntoutus ja protetisointi ajoitettiin siten, että hoitojaksot voitiin toteuttaa lyhyinä ja tehokkaina. Eri vaiheissa hoitoon osallistuville järjestettiin yhteistä koulutusta sekä käynnistettiin vertaistukikoulutus ja -tukitoiminta.

Tulokset

Vuonna 2005 oli Helsingissä 79 alaraaja-amputaatiopotilasta, joiden keski-ikä oli noin 72 vuotta Sääriamputaatiopotilaista sai proteesin 48 % ja reisiamputaatiopotilaista 3 %. Kaikki 11 verkottumismallin mukaiselle kuntoutusjaksolle valittua potilasta käveli turvallisesti ja saavutti kotona selviytymiseen riittävän toimintakyvyn. Kuntoutusjaksot olivat lyhyempiä ja kokonaiskustannuksiltaan edullisempia kuin aiemmat alaraaja-amputaatiopotilaiden kuntoutusjaksot.

Päätelmät

Amputaatiopotilaan jatkohoito- ja kuntoutusohjaus kannattaa tehdä leikkauksen suorittaneessa yksikössä, ja arvioinnin tekee yhteyshenkilö. Kuntoutusvaihe ja proteesin käytön harjoittelu voi tapahtua perusterveydenhuollossa. Vertaistukitoimintaa jatketaan säännöllisesti. Kehitetty verkottumismalli voi toimia kilpailutuksen pohjana. Alaraaja-amputaatiopotilaan uusi toimintakykyindeksi on käyttökelpoinen. Hankkeessa luotua tiedonkeruumenetelmää voidaan hyödyntää laadunkehittämisen tukena.