Lähtökohdat

Akuutin kivun mittaamiseen ja hoitoon on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota, mutta päivystyspotilaan kipu jää usein vaille riittävää lievitystä. Potilaan kulttuurilla ja etnisellä taustalla on todettu olevan vaikutusta kivunhoitoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muiden kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien potilaiden kivunhoitoa Meilahden päivystyspoliklinikassa.

Menetelmät

Meilahden sairaalan potilasrekisteristä haettiin tiedot päivystyspoliklinikassa 1.9.-31.12.2009 käyneistä vieraskielisistä potilaista. Potilasasiakirjoista selvitettiin, miten näiden potilaiden kipua oli päivystyksessä mitattu ja hoidettu.

Tulokset

Haun tuloksena tutkimuksen kohteeksi saatiin 288 vieraskielistä potilasta, jotka tulivat 39 maasta ja puhuivat 37 eri äidinkieltä. Yli puolessa tapauksista potilas oli hakeutunut päivystykseen kivun takia. Lääkärin tai hoitajan tekemän arvion mukaan 24 % potilaista oli kivuttomia, 38 %:lla oli lievää kipua palpaatiossa, 16 %:lla oli selvää kipua ja 3 % valitti tai itki kivusta. Vain 13 potilasta oli käyttänyt kipujanaa. Suurin osa potilaista (68 %) ei saanut päivystyksessä mitään kipulääkettä.

Päätelmät

Vieraskielisen potilaan kivuliaisuus joudutaan usein arvioimaan potilaan käyttäytymistä seuraamalla, sillä yhteisen kielen puuttuminen hankaloittaa kipujanan käyttöä. Vakioitujen kipumittarien saaminen eri kieliversioina poliklinikoihin voisi parantaa ainakin lukutaitoisten potilaiden kivun arviointia ja hoitoa sekä helpottaa henkilökunnan työtä.