Akillesjänteen kuvantaminen

Vaikka jännekudos osallistuu vain hyvin vähän ihmisen aineenvaihduntaan, siihen tiedetään kertyvän eräissä sairauksissa vierasta materiaalia. Akillesjänteiden paksuuntumisen toteamista onkin suositeltu diagnosointi- ja seurantamenetelmäksi eräissä taudeissa. Väitöskirjatyössä paneuduttiin erityisesti kolesterolikertymien havaitsemiseen jännekudoksen sisällä ultraäänikuvauksen ja magneettikuvauksen avulla, jänteen normaalin paksuuden määrittämiseen eri ikäisillä terveillä ihmisillä sekä mittaustuloksiin vaikuttaviin tekijöihin.

Terhi Koivunen

Klodronaatin vaikutus luun lujuuteen kokeellisessa osteoporoosissa

Osteoporoosi on oireyhtymä, johon liittyvä lisääntynyt alttius luunmurtumille on merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen rasite. Tällä hetkellä tärkeimmät osteoporoosin ehkäisyssä/hoidossa käytettävät lääkkeet ovat estrogeenit sekä kalsitoniini. Nämä aineet eivät kuitenkaan sovi kaikille sivuvaikutusten tai puutteellisen tehon vuoksi, joten uusia hoitomuotoja osteoporoosiin etsitään kiivaasti.

Vesa Lepola

Suomalaisvalaistusta skitsofrenian biologiaan

On viitteitä siitä, että skitsofreniapotilailla on aivojen dopamiiniaineenvaihdunnan häiriö, mutta suoraa näyttöä ei tähän asti ole ollut mahdollista saada. Positroniemissiotomografian (PET) myötä tilanne on muuttunut: Tällä menetelmällä voidaan selvittää monenlaisten radioaktiivisesti leimattujen biologisten aineiden kulkeutumista ja kertymistä elimistössä.

Weberin testi ilman äänirautaa?

Ernst Heinrich Weber esitti vuonna 1825 perustelut nimeään kantavalle testille, jossa selvitetään keskelle päätä tai otsaa sijoitetulla ääniraudalla, lateralisoituuko ääni jompaankumpaan korvaan. Lateralisaatio seuraa, jos korvassa on konduktiivinen kuulovika, eli useimmiten äänen johtuvuutta parantava nestekertymä, kuten märkäisessä välikorvatulehduksessa.

Viinan ja rintasyöpävaaran suhde: suora vai J-käyrä?

Alkoholin runsaan käytön on arveltu olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan vaaraan sairastua rintasyöpään, mutta eri tutkimuksissa tulokset ovat vaihdelleet, ja niinpä yhteyttä on pidetty melko heikkona. Niin ikään ei ole ollut tietoa siitä, lisääntyykö sairastumisvaara lineaarisesti lisääntyvän alkoholinkäytön myötä vai voisiko kyseessä olla esimerkiksi ns. J-käyrä kuten sepelvaltimotaudissa.

Punatautipaukustako mullistava rokote?

Viime vuosien ällistyttävin asia rokotteiden kehittelyssä on ollut pelkän DNA:n käyttäminen rokotteena. Eläimiin ruiskutettu viruksen DNA saa aikaan immuunivasteen viruksen proteiineille ja myös suojaa myöhemmältä infektiolta. Sen täytyy merkitä sitä, että eläimen solut ottavat sisäänsä vieraan DNA:n ja rakentavat sen koodaamaa proteiinia. Elimistön omat solut siis saadaan ryhtymään rokotevalmistajiksi tuottamaan proteiinia, joka toimii kuten ruiskutettu rokote.

Koputtavalle (pneumokokille) avataan

Bakteerit, myös potentiaaliset patogeenit, elävät haittaa aiheuttamatta isäntänsä limakalvoilla. Esimerkiksi pneumokokkeja löytyy nenänielusta lähes neljällä kymmenestä. Joskus ne kuitenkin aiheuttavat henkeä uhkaavan invasiivisen infektion. Miksi?

Magnesiumsulfaatti tehoaa raskausmyrkytykseen

Eklampsia vaanii edelleen, vaikka raskaana olevien naisten verenpaineseuranta on kattava. Raskauden loppupuolella nouseva verenpaine ja turvotukset edellyttävät valppautta. Pre-eklampsiavaiheessa on annettu magnesiumsulfaattia jo vuosikymmeniä eklampsian estämiseksi, mutta tämän aineen todellista merkitystä ei ole vahvistettu kliinisissä tutkimuksissa. Koska eklampsian kardinaalioire ovat kouristukset, verrattiin pre-eklampsiassa annettavan magnesiumsulfaatin ja fenytoiinin tehoa eklampsian ehkäisyssä.

Pysyvän tahdistinhoidon aiheet

Pysyviä sydämentahdistimia on käytetty sydämen harvalyöntisyyden hoitoon jo yli neljännesvuosisadan ajan. Valtaosassa tapauksissa tahdistimen asentamisen aiheena on joko sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiojohtumisen eriasteinen hidastuminen tai estyminen eli eteis-kammiokatkos. Usein potilaalla on piirteitä molemmista tautitiloista. On mahdollista, että tahdistinhoidolla ei voida parantaa potilaan ennustetta lukuun ottamatta potilaita, joilla on täydellinen eteis-kammiokatkos. Silti oikealla tahdistuksella voidaan vaikuttaa potilaan sairastavuuteen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Olli Anttonen

Tahdistustavan valinta

Oikein valittu sydämentahdistin parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus myös ennustetta. Eteis-kammiosynkronialla näyttää olevan erityisen suuri merkitys tahdistinpotilaiden hyvinvoinnille, ja sitä tulisi tahdistinhoidossa tavoitella aina, kun potilaalla ei ole pysyvää eteisvärinää.

Jaakko Eränen

Tahdistinpotilaan ongelmat seuranta-aikana

Tahdistinpotilaille saattaa ilmaantua monentyyppisiä ongelmia sekä varhaisvaiheessa, alle kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta, että myöhemmin. Nämä erityisongelmat on tärkeää tunnistaa, jotta potilaat saadaan asianmukaiseen hoitoon. Tahdistimen toimintaan liittyvät äkilliset häiriötilat voidaan yleensä diagnosoida EKG:n, thoraxröntgenkuvan ja tahdistimen mittausten perusteella.

Heikki V. Huikuri

Tahdistinten ohjelmointi

Nykyiset tahdistimet säädetään asennusvaiheessa niin, että ne mahdollisimman täydellisesti korjaavat sydämen toiminnan puutteet. Säätöjä joudutaan myöhemmin muuttamaan esimerkiksi vajaatoiminnan vaikeutuessa, tai jos potilaalle ilmaantuu eteisperäisiä rytmihäiriöitä. Myös laitteen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa uudelleen ohjelmoinnin tarvetta.

Lauri Toivonen

Tahdistinpotilaan seuranta

Tahdistinpotilaan seurannasta ei ole ollut kotimaista suositusta. Sairaaloiden käytäntö on muotoutunut vuosien kuluessa vastaamaan tarvetta. Tahdistinten valmistajien ohjeet ja kansainvälinen käytäntö ovat osaltaan muokanneet toimintalinjoja. Käytäntö Suomen sairaanhoitopiireissä on kuitenkin varsin yhtenäinen: seuranta on keskitetty yhteen sairaalaan. Poikkeus tästä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jossa yksinkertaisten tahdistinmallien seuranta on siirretty terveyskeskuksiin.

Matti Arstila

Sydämentahdistuksen ulkoiset häiriölähteet

Ulkoisilta sähköhäiriöiltä täysin suojattua sydämen tahdistusjärjestelmää ei voida rakentaa. Kun häiriöalttius tiedetään ja järjestelmän käyttäytyminen tunnetaan, voidaan tällaisissa tilanteissa valita potilaalle sopiva laite ja toisaalta tukea järjestelmän turvallisuutta rajatapauksissa. Tilanteita, joissa tahdistin voisi pysyvästi vioittua, ei synny muuten kuin sairaalassa tehtävissä toimenpiteissä. Sairaalassa tahdistin on otettava huomioon kaikissa invasiivisissa toimenpiteissä ja lisäksi ainakin magneettikuvauksessa, sädehoidossa, sähköisessä rytminsiirrossa, kivenmurskaushoidossa sekä käytettäessä fysiatrisia hoitolaitteita tahdistusalueella. Diatermian käyttö on ehkä selvin vaara tahdistinpotilaalle.

Markku Linnaluoto

Rytmihäiriöiden hoito sisäisellä defibrillaattorilla

Sisäinen defibrillaattori on nykyään yleisesti hyväksytty hengenvaarallisten rytmihäiriöiden hoitoon. Sitä käytetään, kun kammiotakykardiaa tai kammiovärinän uusimisvaaraa ei voida poistaa parantavilla hoidoilla ja lääkehoitoa ei voida pitää luotettavana. Laite pysäyttää takykardiakohtauksen tahdistuksella tai kardioversiolla ja kammiovärinän defibrilloivalla iskulla. Lähes sadalla suomalaisella potilaalla on jo sisäinen defibrillaattori, ja niitä asennetaan jatkuvasti lisää. Yliopistosairaalat vastaavat potilaiden seurannasta, mutta heidän hoitoaan on tunnettava myös muualla terveydenhuollossa.

Lauri Toivonen

Milloin päiväkirurgiana, milloin vuodeosastolla? Ylilääkärien mielipiteitä raskaudenkeskeytyksistä

Aborttirekisterin mukaan vuonna 1993 joka neljäs raskauden keskeytys tehtiin polikliinisesti. Hoitokäytännöissä oli suuria eroja sairaaloiden kesken. Keskussairaaloiden gynekologian ylilääkäreiltä kyseltiin näkemyksiä vuodeosastolla ja päiväkirurgisesti tehtävän raskaudenkeskeytyksen aiheista. Vastauksista laadittiin raportti, johon sisältyi ehdotus täsmällisemmiksi kriteereiksi. Raportti lähetettiin ylilääkäreille ja samalla kysyttiin vuosien 1993 ja 1994 raskaudenkeskeytysten tarkistetut lukumäärät suorittamispaikan mukaan. Vuonna 1994 yli 3/4 raskaudenkeskeytyksistä tehtiin päiväkirurgisina, ja kolme sairaalaa ja yksi terveyskeskus ilmoitti kaikkien keskeytysten olevan päiväkirurgisia. Selvityksen perusteella ehdotetaan valtakunnallista raskaudenkeskeytysten ja laajemminkin perhesuunnittelupalvelujen laadunhallintaohjelmaa.

Jukka Puolakka, Matti Rimpelä

Päihderiippuvuuden diagnostiikka uudistuu

Päihderiippuvuusoireyhtymän kriteerejä on viime aikoina vilkkaan tutkimustyön jälkeen uudistettu. Oireyhtymän kriteerit ovat samat riippumatta siitä, mitä päihdettä potilas on käyttänyt. Uusia diagnostisia järjestelmiä on kaksi, DSM-IV ja ICD-10. Suomessa siirrytään vuoden 1996 alusta ICD-10:een perustuvaan tautiluokitukseen. Päihderiippuvuus tiivistää eräitä potilaan ongelmia yhteen diagnoosiin, millä on merkitystä potilaan hoitoa ja ennustetta arvioitaessa.

Kari Poikolainen

Päihderiippuvuuden arviointi

Potilaiden päihderiippuvuuden vaikeusastetta voidaan arvioida strukturoiduilla kysely- ja haastattelumenetelmillä. Mittarit painottavat alkoholi- ja päihderiippuvuuden eri osa-alueita eri tavoin, joten mittaria valittaessa on tärkeä pohtia sen ominaisuuksia ja soveltuvuutta erityisesti useita päihteitä käyttävien potilaiden tutkimiseen. Mittarien soveltuvuutta suomalaisten potilaiden testaukseen ei ole tutkittu.

Tarja Kallio, Kari Poikolainen

Leukemia kiveksessä

Akuutti lymfoblastinen leukemia (ALL) on lasten yleisin syöpämuoto, johon sairastuu Suomessa vuosittain noin 40 lasta. Sytostaattihoitojen tehostumisen myötä ALL:n ennuste on parantunut viime vuosikymmeninä ja potilaista on nykyään viisi vuotta sairastumisen jälkeen elossa lähes 80 %. Hoidon kehittyessä ja leukemialapsipotilaiden eliniän pidentyessä todettiin 70- ja 80-luvulla, että poikien ennuste on tyttöjä huonompi. Varsinkin taudin uusiutuminen myöhään, vuosien kuluttua hoidon päättymisestä, on pojilla tavallisempaa kuin tytöillä. Eräs poikien ennustetta huonontava tekijä on ALL:n uusiutuminen kiveksessä eli kivesrelapsin syntyminen. Kives on luuytimen ja keskushermoston jälkeen kolmanneksi yleisin elin, jossa ALL uusii pojilla. Kivesrelapsi ilmenee tavallisesti 2,5-3 vuoden kuluttua ALL:aan sairastumisesta. Kivesrelapsi todetaan noin 4-6 %:lla sairastuneista pojista, mutta aikuisena ALL:aan sairastuneilla se on erittäin harvinainen.

Kirsi Jahnukainen

Näkökyky ja silmäsairaudet vanhuksilla

Huono näkö voi olla vanhuksella este kotona selviytymiseen ja siten johtaa laitoshoidon tarpeeseen. Vanhusten osuus väestössä lisääntyy koko ajan, ja toisaalta mahdollisuuksia yhteiskunnan tuottamiin palveluihin on aina vähemmän taloudellisten voimavarojen huvetessa.

Hirvelä Heli