Manian lääkehoito

Manian esiintyvyys yleisväestössä on noin 0,4-1,6 %. Vuosina 1989-2001 sairaalarekisteriemme perusteella sekä maniahoitojaksojen että hoidettujen potilaiden määrä yli kaksinkertaistui ja myös tautisykli lyheni. Toisaalta viime vuosina manian lääkehoitovaihtoehdot ovat monipuolistuneet ja käytössä on useita joko monoterapiana tai yhdistelmähoitona käytettäviä lääkkeitä manian hoitoon. Tämä artikkeli on näyttöön pohjautuva katsaus manian lääkehoidosta.

Marko Sorvaniemi - Juhani Aer - Kirsi Suominen

Lääkärinlausunto liikuntarajoitteiselle henkilölle myönnettävästä autoveronpalautuksesta ja pysäköintiluvasta

Liikuntarajoitteiselle henkilölle auto on tärkeä apuväline. Osalla heistä on oikeus hakea autoveronpalautusta ja vammaisen pysäköintilupaa vammansa vuoksi. Niiden hakemiseen hän tarvitsee lääkärinlausunnon liikuntakyvystään.

Hannu Alaranta - Mikko Tenhu - Eija Ahoniemi - Jukka Kivekäs - Sakari Tola

Seksuaalisuuden käsittely lääkärien peruskoulutuksessa

Tutkimuksessa kartoitettiin seksuaalisuuden käsittelyä lääketieteen peruskoulutusohjelmissa. Yleisimpiä aiheita olivat seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö sekä erektiohäiriöt. Pitkäaikaissairauksien vaikutuksia seksuaalisuuteen käsiteltiin niukasti, eniten syöpätautien ja vähiten neurologian alalla. Ikääntymisen vaikutukset, samoin kuin seksuaalisuuden moninaisuus ja erilaiset orientaatiot, jäivät lähes täysin vaille huomiota. Pitkäaikaissairauksien opetukseen tulisi integroida seksuaalilääketieteellinen näkökulma. Seksologian tulisi antaa käsitys ihmisen seksuaalisuudesta elämän eri vaiheissa.

Elise Kosunen

Itselujittuvat luun kiinnitysvälineet

1.10.2003 Helsingin yliopisto

Janne Viljanen

NF1-kasvunrajoitegeeni epidermaalisten keratinosyyttien erilaistumisessa ja kasvussa

3.10.2003 Oulun yliopisto

Jussi Koivunen

Aromataasientsyymin esto pojan viivästyneessä puberteetissa

3.10.2003 Helsingin yliopisto

Sanna Wickman

Verihiutaleperäinen kasvutekijä merkittävä munuaissiirrännäisen kroonisessa hyljinnässä

3.10.2003 Helsingin yliopisto

Johanna Savikko

Glykodeliini kohdun limakalvon ja munasarjojen erilaistumisessa

3.10.2003 Helsingin yliopisto

Erik Mandelin

Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden ja kolesterolia alentavan lääkehoidon vaikutus sydänlihaksen verenvirtaukseen

4.10.2003 Turun yliopisto

Tuula Janatuinen

Lyhyesti: Reagointi äkilliseen ääneen kertoo traumaperäisestä stressireaktiosta

Äkillisen kovan äänen aiheuttamaa sydämen lyöntitiheyden nousua pidetään hyvänä patofysiologisena traumaperäisen stressireaktion merkkinä. Epäselvää kuitenkin on, onko kyseessä traumaa edeltänyt ja sille altistanut ominaisuus vai itse trauman aiheuttama poikkeava reaktio. Tätä tutkittiin Vietnamin sotaan osallistuneilla ja heidän taisteluihin osallistumattomilla kaksossisaruksillaan. Taisteluihin osallistuneilla ja traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivillä veteraaneilla voimakas ääni nosti sydämen lyöntitiheyttä. Sen sijaan heidän taisteluihin osallistumattomilla kaksossisaruksillaan vastaavaa pulssin kohoamista ei havaittu. Tulos viittaakin siihen, että kovaa ääniärsykettä seuraava sydämen lyöntitiheyden kohoaminen on trauman aiheuttama häiriö eikä sukuun liittyvän alttiuden ilmentymä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Sarkoidoosin syy monimuotoinen?

Sarkoidoosin syytä on etsitty eri tekijöistä: mikrobeista kuten mykobakteereista, ympäristöolosuhteista, perimästä jne. Sairauden taustatekijöiden selittäminen potilaalle onkin mahdoton puuha. Ilmeistä on, että yksittäistä syytä ei löydykään, vaan taustalla on yksilön poikkeava immunologinen reagointi useisiin ärsykkeisiin tai altisteisiin. Tarvitaan siis antigeeni ja sen esittely soluvälitteisessä immuniteetissa T-lymfosyyteille ym. Tähän päätyivät ongelmakenttää pohtineet katsausartikkelin tekijä ja pääkirjoittaja. Suomessa tauti (ainakin vaikeana) on onneksi anglosaksisia maita harvinaisempi.

Hannu Puolijoki

Alle 7-vuotiaiden vanhemmille avioerokielto?

Avioeroja on usein puolusteltu sillä, että lasten mielenterveyden kannalta riitelevien vanhempien ero on parempi kuin riitaisan perhe-elämän jatkaminen. Sellaista vaihtoehtoa, että riidat sovittaisiin ja yhdessäolo muuttuisi sopuisaksi, ei useinkaan ole nostettu esiin. Laajassa amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin masennuksen esiintymistä 18-39 vuoden iässä tutkittavilla, joiden vanhemmat olivat eronneet ennen kuin lapsi täytti kahdeksan vuotta. Vanhempien avioero lisäsi lapsen masennuksen riskin noin kaksinkertaiseksi. Äidin uudelleen avioituminen ei vähentänyt riskiä. Perhetilanteesta riippumatta myöskin lapsuuden aikainen heikko sosioekonominen tilanne lisäsi masennuksen riskiä. Kun analyyseihin otettiin mukaan vanhempien keskinäinen riitaisuus, avioeron riskivaikutus säilyi vieläpä niin, että avioeroon päättyneen riitaisen parisuhteen riskivaikutus oli 3,5-kertainen, jos äiti avioitui uudelleen. Siis avioero ei poistanut vanhempien keskinäisen riitaisuuden riskivaikutusta, pikemminkin näytti lisäävän sitä. Toisaalta ehjissä perheissä ja perheissä, joissa äiti oli jäänyt leskeksi, kasvaneilla ei ollut eroa masennusten määrissä sen mukaan, olivatko vanhemmat riidellet vai eivät.

Raimo K.R. Salokangas

Synnytyksen jälkeistä masennusta on vaikea ehkäistä

Synnyttäneen naisen masennus on alidiagnosoitu sairaus. Masennusta oletetaan esiintyvän lähes 15 %:lla synnyttäjistä. Masennus huonontaa lapsen kehitysmahdollisuuksia, häiritsee perheen sisäistä yhtenäisyyttä ja pahimmillaan aiheuttaa vakavan uhan naisen itsensä terveydelle. Uusi näyttö sen ennaltaehkäisyn vaikeudesta saatiin satunnaistettaessa raskauden aikana 600 riskiäitiä joko masennuksen ehkäisyyn tähtäävään interventioryhmään tai rutiininomaisen pre- ja perinataalihoidon ryhmään. Kaikilla näillä naisilla oli yksi tai useampi synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä: huono sosiaalinen asema, anamnestinen psykiatrinen sairaus tai aiempi synnytyksen jälkeinen masennus, joko naisella itsellään tai hänen äidillään. Interventiomenetelminä oli tiedottaminen tästä sairaudesta ja sen hoitoon saatavasta tuesta. Naisilta myös mitattiin kyselyllä tietty riskiluku, joka kuvasti sairauden kehittymisen mahdollisuutta ja sen vakavuusastetta. Riskistä tiedotettiin potilasta hoitavalle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle. 16 viikkoa synnytyksen jälkeen kaikilta naisilta kysyttiin masennuksen kehittymisestä ja sen vaikeudesta. Kysely paljasti, että 24 % interventioryhmästä ja 28 % vertailuryhmästä oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Käytetyn laajuinen interventio ei siis vähentänyt näiden riskisynnyttäjien depressioriskiä. Tulos korostaa synnytyksen jälkeisen tuen ja seurannan tarpeellisuutta nykyään, kun potilaat siirtyvät yhä nopeammin avohoidon palvelujen käyttäjiksi.

Pertti Kirkinen

Tieteellisen tutkimuksen merkitys diabetespotilaille

UKPDS - eräs viime vuosisadan suurista diabetestutkimuksista - selvitti, miten tiukka versus vähemmän tiukka glukoositasapainon ylläpitäminen vaikuttaa komplikaatioiden ilmaantumiseen ja kuolleisuuteen kakkostyypin diabeetikoilla. Nyt pari kriittistä kollegaa on tutkinut UKPDS-tutkimuksen jälkeiset tieteelliset diabeteskatsaukset selvittääkseen, miten hyvin UKPDS:n potilaalle tärkeät löydökset ovat presipitoituneet kirjallisuuteen.

Robert Paul

Bronkodilataattorivasteesta ei apua COPD:n hoidon arvioinnissa

ISOLDE-tutkimuksesta on julkaistu hiljattain kaksikin uutta alkuperäistyötä ja löydöksiä kommentoiva pääkirjoitus. Kyse on COPD-potilailla tehdystä laajoista selvityksistä sen suhteen, onko vasteesta prednisolonille tai toisaalta salbutamolille tai ipratropiumille arvioitavissa myöhempää vastetta joko inhalaatiosteroidille tai bronkodilatoivalle hoidolle.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Uutta sars-epidemiaa povataan jo

Sarsia koskeva kirjoittelu on laantunut myös lääketieteellisissä lehdissä. Uutta epidemiaa on kuitenkin povattu ensi talveksi, ja uusi tapaus löydettiinkin syksyn tullen Singaporesta. Siksi asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutkia hyvä asiaa koskeva katsaus. Aiheuttajaksi todetun koronaviruksen genomisekvenssiä perätään, jotta nopea testi ja mahdolliset hoidot tai rokotteet saataisiin aikaiseksi. Nebulisaattoreiden käyttöä kehotetaan varomaan näiden potilaiden hoidossa, koska alkuvaiheen leviämisen hoitohenkilöstöön Hong Kongissa epäillään tapahtuneen juuri sen takia.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Silmien keskinäinen kilpailu on hidastunut maniassa

Binokulaarisen kilpailun (BK) takia ihminen näkee muutaman sekunnin välein vuorotellen vertikaalisen ja horisontaalisen viivan, jos toiselle silmälle näytetään vertikaalista ja toiselle horisontaalista viivaa. Tämän havaintomuutoksen nopeus näyttää vaihtelevan systemaattisesti psyykkisissä häiriöissä. Australialaiset tutkijat vertasivat BK:n nopeutta terveillä sekä skitsofreniaa, masennusta ja maniaa (so. kaksisuuntaista mielialahäiriötä) sairastaneilla ja havaitsivat, että manian sairastaneilla BK oli merkitsevästi hitaampi kuin muilla tutkituilla ryhmillä, jotka puolestaan eivät eronneet toisistaan. Näyttääkin ilmeiseltä, että hidastunut BK on manian riskitekijä, mutta sen vaikutusmekanismia tutkijat eivät pohtineet.

Raimo K.R. Salokangas

Potilas vaivansa tulkkina - ymmärtääkö lääkäri yskän?

- Lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksen onnistumisella on suuri merkitys vastaanoton lopputulokselle ja potilastyytyväisyydelle.

Johanna Ruusuvuori - Liisa Raevaara - Anssi Peräkylä

Angioödeeman diagnostiikka ja hoito

Hereditaarinen angioödeema (HAE) on harvinainen perinnöllinen tauti, joka aiheuttaa ajoittaisia ihon, kurkunpään ja suoliston alueen turvotuksia. HAE johtuu komplementti- ja kiniinijärjestelmiä estävän C1-estäjän puutteesta. Suomessa on 50-100 potilasta. Vaikka tauti on harvinainen ja turvotukset menevät yleensä itsestään ohi, on kohtausten hoito tärkeä osata, koska kurkunpään turvotuksiin liittyy tukehtumisvaara. Tässä katsauksessa käymme läpi taudin kliinisen kuvan, diagnostiikan ja hoidon.

Hanna Jarva - Seppo Meri

Miten potilas motivoituu hoitonsa aktiiviseksi osapuoleksi?

Useimmat potilaat eivät vastaanottohetkellä ole valmiita ryhtymään elämäntapojen muutoksiin. Ihmisten valmiutta muuttaa elämäntapojaan voidaan havainnollistaa janalla: vasemmassa reunassa olevat eivät ole lainkaan kiinnostuneita muutoksesta, oikeassa reunassa olevat ovat jo muuttaneet elämäntapojaan. Elämäntapojen muuttaminen on prosessi, jossa potilas liikkuu janalla asteittain oikealle. Lääkärin suora kehotus muuttaa elämäntapoja ei motivoi potilasta, vaan johtaa usein muutosvastarintaan. Potilaan oma motivaatio voi herätä potilaskeskeisellä työskentelyllä, joka johdattaa potilaan itse ajattelemaan asiaa ja tekemään päätöksen elämäntapojen muuttamisesta. Varsinainen ohjaus elämäntapojen muuttamiseksi kannattaa suunnata niille potilaille, jotka ovat valmiita tekemään muutoksia.

Pertti Mustajoki