Kroonisen C-hepatiitin lääkehoito

Krooninen C-hepatiitti on merkittävä maksakirroosin ja maksasyövän riskiä lisäävä sairaus, jonka hoitoon on pitkään käytetty alfa-interferonia. Viime vuosina sen lisäksi on potilaille annettu ribaviriinia. Kuitenkin vielä yli puolet hoidetuista on jäänyt viruksen kantajiksi. Uusi menetelmä, interferonimolekyylien polyetyleeniglykosylaatio, on parantanut hoitotuloksia ja potilaiden elämänlaatua. Jatkossa tullaan yhä yleisemmin käyttämään tätä kahden lääkeaineen yhdistelmähoitoa.

Ilkka Krekelä, Martti Färkkilä

Hengitysteiden tukkeutumisen tavallisimmat syyt ja toimintalinjat hätätilanteissa

Hengitysteiden tukkeutumisesta johtuva, äkillisesti alkanut tai pahentunut hengityksen vaikeutuminen johtaa herkästi hätätilanteeseen. Avohoidossa pyritään esitietojen ja kliinisten löydösten perusteella arvioimaan obstruktion vaikeus ja hengitysvajaus. Veren hapettumista seurataan pulssioksimetrilla ja tarvittaessa annetaan lisähappea naamarilla tai viiksillä. Lääkkeiden ja nesteiden antoa varten pyritään laittamaan laskimokanyyli. Vaikeaoireinen potilas on viivyttelemättä siirrettävä erikoisklinikkaan. Hengitysteiden hätäavaukseen tulee olla valmius sekä ensihoidossa että kuljetuksen aikana.

Pirkko Ruoppi, Juhani Nuutinen

Länsi-Suomen lääninlääkäri Jukka Kärkkäinen: Kohtuuttomat odotusajat ovat lainvastaisia

- Kunta ei voi vetäytyä lainsäätäjän selän taakse ja vedota kulloinkin käytettävissä oleviin voimavaroihin silloin, kun potilaan hoidonsaanti venyy kohtuuttomaksi. Pisin odotusaika hoidontarpeen toteamisesta kiireettömään toimenpiteeseen saisi mielestäni olla korkeintaan puolesta vuodesta vuoteen, sanoo Länsi-Suomen uusi lääninlääkäri Jukka Kärkkäinen. Kunta laiminlyö hoidon järjestämisvelvollisuutensa, jos potilaan tila huononee tai hän jopa kuolee jonossa.

Ulla Järvi

Kengästä potkua työhön ja elämään Psyykkinen varhaiskuntoutus moniammatillisena yhteistyönä

Oulun Diakonissalaitoksen Kuntotalon, Raahen ja Nivalan terveyskeskusten työterveyshuoltojen ja Kelan yhteisesti toteuttamassa psyykkisen varhaiskuntoutuksen kokeiluprojektissa oikea-aikainen moniammatillinen tutkimus ja ryhmäpainotteinen kuntoutus yhdistettynä laaja-alaiseen verkostoitumiseen vähensi kuntoutujien masennusta samoin kuin stressin ja oireiden kokemista sekä lisäsi koherenssin tunnetta vuoden seurannassa. Kuntoutujat kokivat työkykynsä parantuneen ja kaikki projektiin osallistuneet olivat työkykyisiä vuoden seurannassa.

Marja-Liisa Kauhanen, Paavo Rissanen, Jorma Kiuttu, Jouko Luotola Tuulikki Tuurinkoski, Leena Männistö, Mia Rivinoja

Psykosomaattinen poliklinikka - tärkeä osa lastenpoliklinikan toimintaa

Turun yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian yksikön ja lastentautien klinikan yhteistyönä selvitettiin lasten ja nuorten psykososiaalisen tuen ja hoidon tarvetta lastentautien poliklinikalla. Projektissa todettiin, että ainoastaan noin puolet lapsista ja nuorista, joilla kokeneet hoitajat arvioivat olevan selvää psykiatrisen selvityksen tarvetta, olivat sellaista saaneet. Kokeiluprojektin aikana sekä potilaiden että heitä hoitavan henkilökunnan yhteydenotot psykiatriseen sairaanhoitajaan lisääntyivät huomattavasti.

Ritva Erkolahti, Outi Abrahamsson, Outi Laine, Marja-Riitta Ståhlberg, Jussi Mertsola

Lyhyesti: Astmaan sairastuvat herkistyvät jo nuorina

Britit seurasivat peräti 22 vuoden ajan vuonna 1976 syntyneitä 100 lasta sen suhteen, miten käy herkistymisen allergeeneille ja puhkeaako astmaa. Vähintään toinen lasten vanhemmista oli atoopikko. Tutkimuksia tehtiin esikouluiässä sekä 11 ja 22 vuoden iässä. Vinkuminen ja atopia yleistyivät iän myötä, ja aikuisina 25 % sairastikin kriteerien mukaan astmaa. Jos 11 vuoden iässä oli vinkumista, se myös yleensä pysyi jatkossa. Astmaan sairastuneista 60 %:lla oli ollut kahden vuoden iässä siitepölyallergiaa, myöhemmin oli todettavissa myös keuhkoputkien hyperreaktiviteetti. Ruoka-aineyliherkkyys vauvaiässä ennusti myöhempää siitepölyherkkyyttä. Aikuisina astmaan sairastuvilla todetaan siis herkistymistä ja muutoksia hengitysteiden toiminnassa jo varhain.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Simpanssin ja ihmisen genomeissa eroja uskomattoman vähän

Geenien tasolla yhtäläisyytemme simpanssien kanssa on 98-99 %:n luokkaa. Ihmisyyden geneettisten perusteiden etsiminen on saanut uutta potkua ihmisen perimän alustavan kartoituksen valmistuttua pari vuotta sitten. Japanilainen tutkijaryhmä vertasi lähes 80 000:n mitaltaan vaihtelevan geenialueen samankaltaisuutta ihmisellä ja simpanssilla. Eroja löytyi ai- noastaan kromosomissa 21 sijaitsevista kahdesta suuresta geeniryhmästä. Tietomme geenien yhteistoiminnasta ja säätelystä ovat vielä liian puutteelliset ihmisyyden geneettisen perustan ymmärtämiseksi. Tuskin geeneistä kovin paljoa apua tämän asian ymmärtämiseen tullaan koskaan saamaankaan.

Matti Viljanen

CRP poimii kuumeisten lasten vaikeat bakteeri-infektiot

Mykkä kuume eli kuume, jolle ei kliinisessä tutkimuksessa löydy selitystä, on pikkulapsilla tavallinen lääkärissäkäynnin syy. Miten löytää näistä lapsista ne, joilla kuumeen syynä on sairaalahoitoa vaativa bakteeri-infektio? Amerikassa tutkittiin 77 lastentautien ensiapupoliklinikalle tuotua 1-35 kuukauden ikäistä lasta, joilla oli ollut selittämätöntä yli 39 asteen kuumetta yhdestä tunnista viikkoon. Kaikilta lapsilta tutkittiin kliininen oirepisteytys, CRP, leukosyyttien kokonaismäärä ja neutrofiilien absoluuttinen määrä, veriviljely, virtsanäyte ja tarvittaessa thoraxröntgenkuva. Neljältätoista (18 %) löytyi invasiivinen bakteeri-infektio, joko virtsatieinfektio (6), pneumonia (4) tai pneumokokkisepsis (5).

Marjo Renko

Ahdistuneilla amygdala yliregoi, masentuneilla alireagoi

Aistien välityksellä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä syntyneiden ärsykkeiden tunnemerkitysten arvioinnin on ajateltu tapahtuvan amygdalassa eli mantelitumakkeessa; mm. kasvojen ilmeiden tulkinta voi liittyä amygdalan toimintaan. Toisaalta amygdalan stimulaatio johtaa voimakkaisiin pelko- ja ahdistusreaktioihin, joten sillä voi olla yhteyttä myös ahdistuneisuushäiriöihin. Näitä ilmiöitä tutkittiin ahdistuneilla, masentuneilla ja terveillä lapsilla.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Vasenpainotteinen prefrontaalinen valkean aineen aivoinfarkti johtaa depressioon

Depressio on yleinen aivoinfarktin komplikaatio. Suomalaiset tutkijat tekivät 275 potilaalle 3-4 kuukautta aivoinfarktin jälkeen standardoidun kliinisen haastattelun ja aivojen magneettikuvauksen. Potilaista 40 %:lla oli kliininen depressio. Depressiopotilailla oli useita ja laajoja infarkteja otsalohkon subkortikaalisella alueella - vasemmalle painottuen - ja erikseen tyvitumakkeista caudatuksen ja pallidumin alueella sekä capsula internan genu-osassa. Infarktien määrän ja koon suhteen ei eroja ollut. Depression kannalta aivoinfartien suuruus sinänsä ei siis ole niin ratkaiseva kuin niiden paikka. Vasemmanpuoleiset otsalohkon subkortikaalisten valkean aineen infarktit näyttävät johtavan erityisen usein depression puhkeamiseen.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Astmapotilailla uloshengitysilma lämpimämpää

Astmaatikoilla on todettu limakalvon verisuoniston lisääntymistä, ja lämmönhukan mittaamisesta veikataankin uutta limakalvojen inflammaation asteen testiä. Englantilaiset havaitsivat 18 astmaatikon ja 16 verrokin vertailussa, että hypoteesi on tutkimisen arvoinen, sillä lämpöeroa todettiin. Mielenkiintoista on myös, että inhaloitu salbutamoli ei nostanut astmaatikkojen hengitysilman lämpötilaa, mutta verrokeilla nosti. Tämän tutkijat epäilevät johtuvan siitä, että hengitysilman lämpötilan nousu kuvastaa bronkiaalista verenkiertoa. Jäämme odottamaan ehkäpä helsinkiläisiltä hengitysfysiologeilta uutta mittausmetodia kliiniseen käyttöön.

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030