Väestön vanhetessa nielemiseen liittyvät ongelmat yleistyvät. Vanhuksilla motoriset toiminnot usein hidastuvat, koordinaatio heikentyy ja nielemisestä tulee tehottomampaa. Myös lihasmassan surkastuminen on tutkimusten mukaan yhteydessä nielemisen ongelmiin, kirjoittavat Taru Ilmarinen ym. Lääkärilehdessä.

Perusterveydenhuollossa oireen selvittelyssä tärkeintä on perehtyä potilaan sairaushistoriaan ja muodostaa käsitys ongelman luonteesta. Huolellisella anamneesilla pystyy erottamaan hyvänlaatuiset syyt tilanteista, joissa kiireelliset jatkoselvittelyt ovat tarpeen. Kohdentamaton diagnostisten tutkimusten tekeminen on erittäin harvoin tarpeellista.

Nielemisvaikeuden taustalla voi olla esimerkiksi suun kuivuminen tai perussairaus. Nielemisen oraalista vaihetta voi vaikeuttaa hampaiden huono kunto tai huonosti istuva hammasproteesi. Suun kuivuus saa ongelmat korostumaan ja kiinteät ruoat tuntuvat niellessä juuttuvan kiinni. Riittävästä juomisesta täytyy myös huolehtia.

Nielemisen ei-tahdonalainen, reflektorinen nieluvaihe on monimutkainen tapahtumasarja. Tätä vaihetta vaikeuttavat usein neurologiset ongelmat, mutta myös infektiot, nielun ja kurkunpään kasvaimet, rakenteelliset poikkeavuudet sekä aiempi leikkaus tai sädehoito.

Ruokatorvivaihetta voivat vaikeuttaa rakenteelliset ja toiminnalliset syyt, kuten pitkään jatkuneen refluksitaudin aiheuttama striktuura, kasvaimen ym. aiheuttama mekaaninen este tai lihastoiminnan ongelmat.

Päivystyksellinen arviointi on tarpeen epäiltäessä nielun tai kurkunpään vaikeaa infektiota tai ruokatorven vierasesinettä. Myös halvaus- ja tunto-oireet vaativat nopeaa selvittelyä. Kiireellinen arvio on tarpeen, jos nielemisvaikeuteen liittyy pahanlaatuiseen kasvaimeen viittaavia oireita, kuten kipua, juuttumisen tunnetta, äänen käheyttä, veristä yskää tai laihtumista.

Syystä riippumatta jatkotoimenpiteet ovat tarpeen, jos oireet ovat hyvin hankalat, nielemiseen liittyy aspiraation riski tai ravinnonsaanti on heikentynyt.

Lähde: Ilmarinen T, Rousselle R, Apajalahti M ym. Nielemisvaikeuden arviointi. Suom Lääkäril 2019;74:1811–6.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 34/2019.

Kuva: Adobe/AOP