Uusi sakraalihermomodulaatio on tehokas sulkijalihasrepeämän myöhäisvaiheen hoitovaihtoehto, ja se voi korvata korjausleikkauksen. Tämän osoitti LL Jaan Kirssin väitöstutkimus.

Sakraalihermomodulaatio auttaa synnytysrepeämän aiheuttamaan ulosteenkarkailuun.

Vakavien repeämien hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi on tärkeää tehdä varhainen, tarkka diagnoosi ja tunnistaa repeämän korjauksen pettämiseen liittyvät riskit.

– On tärkeää tehdä korjaus heti kunnolla. Vaikka korjaus kuitenkin pettäisi, voivat ulosteenkarkailuoireet alkaa vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Siinä vaiheessa on hyvänä hoitovaihtoehtona sakraalihermomodulaatiohoito, jonka tehokkuus ei ole riippuvainen siitä, onko sulkijalihaksissa edelleenkin repeämä, Kirss sanoo Turun yliopiston tiedotteessa.

Sakraalihermomodulaatio on yleistynyt kymmenen vuoden aikana sulkijalihasrepeämän aiheuttaman ulosteenkarkailun hoidossa. Siinä ihon alle asennetaan tahdistin, joka lähettää heikkoja sähköimpulsseja sakraalihermojuuren viereen.

Suomessa asennetaan vuosittain noin 90 sakraalihermomodulaattoria, joista valtaosa ulosteenkarkailun vuoksi.

Kansallisessa monikeskustutkimuksessa selvisi, että hoidosta hyötyvät eniten potilaat, joilla on taustalla synnytysrepeämä.

Repeämän toteaminen ja hoito ovat haastavia

Peräsuolen sulkijalihaksiin ulottuvan repeämän saa 1,2 prosenttia alateitse synnyttäneistä, eli noin 500 naista vuodessa. Repeämän toteaminen ja hoito on haastavaa, eivätkä hoitotulokset ole kovin hyviä.

Suurin osa kärsii myöhemmin jonkinasteisesta ulosteen pidätyskyvyttömyydestä. Usein karkailun oireet alkavat vuosikymmeniä synnytyksen jälkeen, jolloin sulkijalihasten korjausleikkaus on aiempien tutkimuksien mukaan hyödytön.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin, mitkä riskitekijät vaikuttavat sulkijalihasrepeämän korjauksen epäonnistumiseen.

– Päivystysaikana tehdyt leikkaukset sekä leikkaukset, joissa ei ollut mukana korjaukseen perehtynyttä henkilökuntaa, johtivat korjauksen pettämiseen. Lisäksi lopputulokseen vaikutti se, olivatko potilaat saaneet korjauksen jälkeen antibioottia ja ulostuslääkkeitä, Kirss jatkaa.

Ultraääni ja magneettikuvaus selvittävät korjauksen onnistumisen

Mikäli korjaus on pettänyt välittömästi synnytyksen jälkeen, aikaisessa vaiheessa tehdyn uusintakorjauksen tulokset ovat hyviä.

Koska synnytyksen jälkeinen ulosteenkarkailu on yleistä myös ilman repeämiä, on ainoa luotettava keino selvittää korjausleikkauksen onnistumista joko ultraääni tai magneettikuvaus.

– Ulkoisella kelalla tehtyä magneettikuvausta ei ole tähän mennessä käytetty sulkijalihasrepeämien toteamisessa. Korjausleikkausten onnistumisen arvioinnissa on eduksi, että Suomen sairaaloissa on magneettikuvauslaitteet laajasti käytössä, ja laitteiden kehittyessä niiden tarkkuus on parantunut, Kirss sanoo.

Tutkimuksessa perinteistä ultraäänitutkimusta verrattiin magneettitutkimukseen sulkijalihasrepeämien toteamisessa. Seinäjoen ja Vaasan keskussairaaloissa toteutetussa tutkimuksessa kävi ilmi, että magneettikuvas soveltuu toteamiseen yhtä hyvin kuin ultraäänitutkimus.

LL Jaan Kirssin väitöskirja Diagnosis and Treatment of Obstetric Anal Sphincter Injuries tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 13. syyskuuta.

Kuva: Adobe/AOP