Crohnin tautiin liittyviä suuoireita on syytä tutkia, koska sairautta esiintyy koko ajan enemmän ja suuoireisia potilaita hakeutuu myös korvalääkärin arvioon.

Näin ajatteli korva-, nenä- ja kurkkutauteihin erikoistuva lääkäri Anu Haaramo väitöstyötä aloittaessaan.

Hän tutki väitöksessään orofasiaalista granulomatoosia ja Crohnin taudin suumuutoksia sekä näiden sairauksien välisiä yhteyksiä. Sairauksien aiheuttamia suumuutoksia ei voi erottaa toisistaan ulkonäön tai koepalalöydösten perusteella.

– Crohnin tauti todettiin jopa 72 prosentilla kasvojen ja suun alueella oireilevaa orofasiaalista granulomatoosia sairastavista potilaista, Haaramo kertoo.

Crohnin tautiin lapsuusiässä sairastuneiden potilaiden tutkimus taas osoitti, että suuoireilu ei näytä lisääntyvän suolistosairauden edetessä ja on vähäistä silloin, kun suolistosairaus on hyvässä hoitotasapainossa.

Haaramo tutki myös harvinaista Melkersson–Rosenthalin oireyhtymää, jossa kasvojen turvotukseen liittyy toistuvia kasvohalvauksia ja uurrekieli. Näillä potilailla havaittiin enemmän tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta, kuin väestöllä keskimäärin.

– Mahdollinen yhteys Melkersson–Rosenthalin oireyhtymän ja tulehduksellisten suolistosairauksien välillä oli mielenkiintoinen uusi löydös.

Korvalääkärin näkemystä tarvittiin

Tutkimuksen kohteena olleet suusairaudet ovat harvinaisia, eikä niiden etiologiaa täysin tunneta.

– Uskon, että potilaat hyötyvät, kun tautitiloja ja niiden yhteyksiä muihin sairauksiin selvitetään tarkemmin, Haaramo pohtii.

Tutkimustyö on tuonut hänelle virkistävää vastapainoa ja vaihtelua kliiniseen työhön.

Iloa tuotti tutkimusryhmän moniammatillisuus: siihen kuului esimerkiksi lasten gastroenterologi, hammaslääkäri ja ravitsemustieteilijä. Haaramoa pyydettiin mukaan, koska tutkimuksen kohteena olleita potilasryhmiä ei juuri ole aiemmin tutkittu korvalääkärin näkökulmasta.

Haaramo selvitti myös Crohnin tautia ja orofasiaalista granulomatoosia sairastavien korva-, nenä- ja kurkkutauteja. Suurentunutta sairastuvuutta ei havaittu.

Hän tutki potilaat yhdessä hammaslääkärin kanssa ja suumuutokset tulivat tutummiksi. Tästä on hyötyä kliinisessä työssä.

– Korvalääkärin on hyvä tuntea tämä sairauskirjo ja muistaa, että suumuutosten taustalla voi piillä suolistosairaus, Haaramo sanoo.

KuvaSami Perttilä