Keravan terveyskeskuksessa kokeillaan mallia, joka siirtää kroonisen kivun hoidon painon lääkkeettömiin menetelmiin. Työvoimaa ei lisätä.

Kipupotilaiden hoito on kirvoittanut mediassa ja terveydenhuollon piirissä vilkasta keskustelua. Ei ihme. Pitkittyneestä kivusta kärsii noin miljoona suomalaista, ja toimintakykyä merkittävästi heikentävää kroonista kipua on sadoilla tuhansilla (1,2).

Kroonisen kivun hoito on edennyt suurin harppauksin, mutta kehitys on painottunut erikoissairaanhoidon monialaisille kipupoliklinikoille, joiden piirissä on pieni osa potilaista.

Päävastuuta kantaa perusterveydenhuolto. Toimintatapoja ei ole kuitenkaan kyetty kehittämään siten, että nykyaikainen ja suositusten mukainen hoito onnistuisi suurille potilasmäärille.

Kansainväliset hoitosuositukset ohjaavat yksimielisesti käyttämään kroonisen kivun hoidossa ensisijaisesti lääkkeettömiä menetelmiä (3,4). Näitä ovat esimerkiksi psykologiset, fysikaaliset ja rentoutuksen menetelmät. Saatavuus perusterveydenhuollossa on niukkaa. Tämä voi aiheuttaa ammattilaiselle keinottomuutta ja turhautumista sekä johtaa ylimitoitettuun lääkkeiden käyttöön.

Kipupotilaan parempi hoito perusterveydenhuollossa edellyttää systemaattista ja moniammatillista työskentelyä (5). Tarvitaan strukturoitu ja potilaslähtöinen tiimi.

Kipuongelmat kartoitetaan ja lääkkeettömiä keinoja tarjotaan silloin systemaattisesti. Potilas ei saa ristiriitaisia suosituksia, vaan hoito toteutuu koordinoidusti ja jatkuvuus tulee turvatuksi.

Potilaalle aktiivinen rooli

Keravan terveyskeskuksessa on käynnistymässä kivun hoitoon moniammatillinen malli, Kivun Kera, joka toteutetaan terveyskeskuksen nykyisillä resursseilla.

Malli tarkastelee kiputilannetta kokonaisvaltaisesti. Paino on lääkkeettömissä menetelmissä, joita lääkehoito täydentää. Hoitojaksoon sisältyy useita kipuhoitajan, yleislääkärin, psykiatrisen sairaanhoitajan, fysioterapeutin ja sosiaaliohjaajan käyntejä sekä mahdollisia ryhmätapaamisia. Tiimiin pyritään liittämään mallin kehittyessä kipupsykologi.

Jakso kestää kuusi kuukautta. Kohderyhmänä ovat aikuispotilaat, joilla on pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelimistön tai neuropaattinen kiputila.

Suunnitteluun on saatu tukea HYKS:n kipuklinikalta osana HUS:n ja Keravan terveyskeskuksen integraatiohanketta.

Tärkein tavoite on vahvistaa potilaan aktiivista roolia hoidossaan ja parantaa hänen kivun- sekä elämänhallinnan taitojaan. Ensisijaista ei ole vähentää koetun kivun voimakkuutta vaan koettua haittaa. Haittaavuuden vähenemisen tiedetään parantavan työ- ja toimintakykyä, pystyvyyden tunnetta sekä koettua elämänlaatua (6,7).

Ammattiryhmien yhteistyö tärkeää

Useat kipupotilaat kokevat turhautumista, pelkoa ja epätoivoa johtuen kivun suorista vaikutuksista elämäänsä. Tuntemuksia vahvistaa epäonnistuneiden hoitoyritysten ja tutkimusten kierre.

Lääkäri puolestaan saattaa turhautua siitä, että kivulle ei aina löydy biolääketieteellistä selitystä. Hoitava taho voi siksi epäillä, että keskeisiä ovat psykososiaaliset tekijät (8). Asenne heijastuu herkästi potilas-lääkäri-suhteeseen.

Potilas ja lääkäri saattavat myös ymmärtää eri tavalla hoidon tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen.

Keskeinen merkitys hoidossa on siksi edukaatiolla luottamusta herättävän tutun hoitotiimin tuella ja suunnitelmallisuudella. Potilaan tulee tulla kuulluksi, ja hoitohenkilökunnan tulee saada riittävästi tukea toisiltaan sekä työnohjauksesta.

Perusterveydenhuollon kipupotilaat ansaitsevat parempaa hoitoa ja potilasta hoitavat ammattilaiset parempia hoitoa ohjaavia malleja.

Uskomme, että suositusten mukainen moniammatillinen hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa nykyisillä resursseilla, kunhan työskentelytapa kehitetään. Tärkeää on ammattiryhmien yhteistyön lisääminen. Se innostaa perusterveydenhuollon henkilöstöä hankkimaan lisää osaamista kivun hoidosta.

Kivun Kera -mallin toteutustapaa ja vaikuttavuutta päästään tarkastelemaan ensi vuonna. Uskomme, että potilaiden kipuongelma, elämänlaatu ja liitännäisoireet kehittyvät myönteisesti ja että malli pystyy nimensä mukaisesti auttamaan kipupotilaita elämään täyttä elämää kivusta huolimatta.