Kipua voi hoitaa terveyskeskuksessa paremmin
Keravan terveyskeskuksessa kokeillaan mallia, joka siirtää kroonisen kivun hoidon painon lääkkeettömiin menetelmiin. Työvoimaa ei lisätä.
Kipupotilaiden hoito on kirvoittanut mediassa ja terveydenhuollon piirissä vilkasta keskustelua. Ei ihme. Pitkittyneestä kivusta kärsii noin miljoona suomalaista, ja toimintakykyä merkittävästi heikentävää kroonista kipua on sadoilla tuhansilla (1,2).
Kroonisen kivun hoito on edennyt suurin harppauksin, mutta kehitys on painottunut erikoissairaanhoidon monialaisille kipupoliklinikoille, joiden piirissä on pieni osa potilaista.
Päävastuuta kantaa perusterveydenhuolto. Toimintatapoja ei ole kuitenkaan kyetty kehittämään siten, että nykyaikainen ja suositusten mukainen hoito onnistuisi suurille potilasmäärille.
Kansainväliset hoitosuositukset ohjaavat yksimielisesti käyttämään kroonisen kivun hoidossa ensisijaisesti lääkkeettömiä menetelmiä (3,4). Näitä ovat esimerkiksi psykologiset, fysikaaliset ja rentoutuksen menetelmät. Saatavuus perusterveydenhuollossa on niukkaa. Tämä voi aiheuttaa ammattilaiselle keinottomuutta ja turhautumista sekä johtaa ylimitoitettuun lääkkeiden käyttöön.
Kipupotilaan parempi hoito perusterveydenhuollossa edellyttää systemaattista ja moniammatillista työskentelyä (5). Tarvitaan strukturoitu ja potilaslähtöinen tiimi.
Kipuongelmat kartoitetaan ja lääkkeettömiä keinoja tarjotaan silloin systemaattisesti. Potilas ei saa ristiriitaisia suosituksia, vaan hoito toteutuu koordinoidusti ja jatkuvuus tulee turvatuksi.
Potilaalle aktiivinen rooli
Keravan terveyskeskuksessa on käynnistymässä kivun hoitoon moniammatillinen malli, Kivun Kera, joka toteutetaan terveyskeskuksen nykyisillä resursseilla.
Malli tarkastelee kiputilannetta kokonaisvaltaisesti. Paino on lääkkeettömissä menetelmissä, joita lääkehoito täydentää. Hoitojaksoon sisältyy useita kipuhoitajan, yleislääkärin, psykiatrisen sairaanhoitajan, fysioterapeutin ja sosiaaliohjaajan käyntejä sekä mahdollisia ryhmätapaamisia. Tiimiin pyritään liittämään mallin kehittyessä kipupsykologi.
Jakso kestää kuusi kuukautta. Kohderyhmänä ovat aikuispotilaat, joilla on pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelimistön tai neuropaattinen kiputila.
Suunnitteluun on saatu tukea HYKS:n kipuklinikalta osana HUS:n ja Keravan terveyskeskuksen integraatiohanketta.
Tärkein tavoite on vahvistaa potilaan aktiivista roolia hoidossaan ja parantaa hänen kivun- sekä elämänhallinnan taitojaan. Ensisijaista ei ole vähentää koetun kivun voimakkuutta vaan koettua haittaa. Haittaavuuden vähenemisen tiedetään parantavan työ- ja toimintakykyä, pystyvyyden tunnetta sekä koettua elämänlaatua (6,7).
Ammattiryhmien yhteistyö tärkeää
Useat kipupotilaat kokevat turhautumista, pelkoa ja epätoivoa johtuen kivun suorista vaikutuksista elämäänsä. Tuntemuksia vahvistaa epäonnistuneiden hoitoyritysten ja tutkimusten kierre.
Lääkäri puolestaan saattaa turhautua siitä, että kivulle ei aina löydy biolääketieteellistä selitystä. Hoitava taho voi siksi epäillä, että keskeisiä ovat psykososiaaliset tekijät (8). Asenne heijastuu herkästi potilas-lääkäri-suhteeseen.
Potilas ja lääkäri saattavat myös ymmärtää eri tavalla hoidon tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen.
Keskeinen merkitys hoidossa on siksi edukaatiolla luottamusta herättävän tutun hoitotiimin tuella ja suunnitelmallisuudella. Potilaan tulee tulla kuulluksi, ja hoitohenkilökunnan tulee saada riittävästi tukea toisiltaan sekä työnohjauksesta.
Perusterveydenhuollon kipupotilaat ansaitsevat parempaa hoitoa ja potilasta hoitavat ammattilaiset parempia hoitoa ohjaavia malleja.
Uskomme, että suositusten mukainen moniammatillinen hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa nykyisillä resursseilla, kunhan työskentelytapa kehitetään. Tärkeää on ammattiryhmien yhteistyön lisääminen. Se innostaa perusterveydenhuollon henkilöstöä hankkimaan lisää osaamista kivun hoidosta.
Kivun Kera -mallin toteutustapaa ja vaikuttavuutta päästään tarkastelemaan ensi vuonna. Uskomme, että potilaiden kipuongelma, elämänlaatu ja liitännäisoireet kehittyvät myönteisesti ja että malli pystyy nimensä mukaisesti auttamaan kipupotilaita elämään täyttä elämää kivusta huolimatta.
- 1
- LL, Kindler L, Keefe FJ, Green CA, Smith DH, Deyo RA, Ames K, Feldstein A. A primary care-based interdisciplinary team approach to the treatment of chronic pain utilizing a pragmatic clinical trials framework. Transl Behav Med 2012; 2(4):523-530
- 2
- Mäntyselkä PT, Turunen JH, Ahonen RS, Kumpusalo EA. Chronic pain and poor self-rated health. JAMA 2003;290:2435-42
- 3
- Saastamoinen P, Leino-Arjas P, Laaksonen M, Lahelma E. Socio-economic differences in the prevalence of acute, chronic and disabling chronic pain among ageing employees. Pain 2005;114:364-71
- 4
- Abdulla A, Adams N, Bone M, Elliott AM, Gaffin J, Jones D, Knaggs R, Martin D, Sampson L, Schofield P; British Geriatric Society. Guidance on the management of pain in older people. Age Ageing 2013;42 Suppl: i1-57
- 5
- Hylands-White N, Duarte RV, Raphael JH. An overview of treatment approaches for chronic pain management. Rheumatol Int 2017;37:29-42
- 6
- Niv D, Kreitler S. Pain and quality of life. Pain Pract 2001;1:150-61
- 7
- Vartiainen P, Heiskanen T, Sintonen H, Roine RP, Kalso E. Health-related quality of life and burden of disease in chronic pain measured with the 15D instrument. Pain 2016;157:2269-76
- 8
- De Ruddere L, Goubert L, Stevens MA, Deveugele M, Craig KD, Crombez G. Health care professionals’ reactions to patient pain: impact of knowledge about medical evidence and psychosocial influences. J Pain 2014; 15(3): 262-70