Raskauden tai synnytyksen aikainen hapenpuute johtaa usein lapsen pysyvään vammautumiseen. Hapenpuutteen diagnoosin viivästyminen tai laiminlyönti ryhtyä toimenpiteisiin todetun hapenpuutteen takia on peruste maksaa korvausta aiheutuneesta vahingosta. Näihin vahinkoihin liittyvät korvaukset ovat myös merkittävän suuria (käytännössä useita miljoonia markkoja), koska aiheutuneeseen vammaan liittyy alkuvaiheessa lisääntynyt hoidon ja kuntoutuksen tarve ja sittemmin usein pysyväksi jäävä kyvyttömyys yksin selvitä päivittäisistä toiminnoista tai hankkia elatusta ilman, että lapsen elinikäennuste merkittävästi lyhenisi.