Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyöllä voidaan vakioida potilasturvallisuuden käytäntöjä ja siten parantaa potilasturvallisuutta.

Potilasturvallisuuden kehittämistä ohjataan terveydenhuoltolain asetuksella (1). Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin potilasturvallisuussuunnitelma perustuu asetuksen vaatimukseen, jonka mukaan terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee laatia suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta (2).

Potilasturvallisuuteen liittyviä yhteisten toimintatapojen puutteita oli havaittu TYKS Vakka-Suomen sairaalassa sekä perusterveydenhuollossa Uudenkaupungin terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueella (U-sote) (3) ja Laitilan terveyspalveluissa (4).

Seudullista toimintamallia potilasturvallisuuden parantamiseksi ja resurssien tehokkaaksi hyödyntämiseksi alettiin muodostaa vuonna 2018. Tavoitteena on vakioida menettelytapoja hyödyntämällä sairaanhoitopiirin potilasturvallisuussuunnitelmaa sekä täydentämällä U-soten ja Laitilan terveyskeskuksen asiakas- ja potilasturvallisuussuunnitelmia.

Malli jakautuu kuvaukseen seudullisesta potilasturvallisuusorganisaatiosta ja toimintasuunnitelmasta, joka sisältää myös koulutusosion.

Seudullinen organisaatio

Vakka-Suomen seudullinen potilasturvallisuusorganisaatio koostuu ohjausryhmästä, potilasturvallisuuskoordinaattoreista ja -yhdyshenkilöistä sekä henkilöstöstä. Organisaation toimintaan vaikuttavat osallistujatahojen määrittelemät vastuut, jotka koskevat potilasturvallisuuden johtamista ja kehittämistä.

Sairaanhoitopiirin ylin potilasturvallisuudesta vastaava viranhaltija on johtajaylilääkäri (2), jonka työparina tässä toimii hallintoylihoitaja. U-sotessa ja Laitilan terveyskeskuksessa potilasturvallisuusyhteistyöstä vastaavat johtavat ylilääkärit.

Toiminta

Yhteistyö käynnistettiin vuonna 2018 selvittämällä senhetkistä potilasturvallisuustilannetta. Selvitys osoitti, että potilasturvallisuuskäytänteet seudun julkisen terveydenhuollon organisaatioissa poikkesivat toisistaan merkittävästi. Käytänteitä ei myöskään ollut kaikilta osin määritelty riittävästi.

Kehitettävät kohteet on priorisoitu vuosittain päivitetyn tilanteen perusteella, ja niistä on tehty koulutussuunnitelmat. Vuonna 2021 tavoitteena on ottaa käyttöön ISBAR-menetelmä (5) terveydenhuollon ammattilaisten keskinäisessä kommunikoinnissa ja Learning from Excellence -menetelmä erinomaisten onnistumisten tunnistamiseksi ja niistä oppimiseksi (6). Tavoitteena on myös kehittää kaatumisriskin arviointia, kaatumisten ehkäisyä sekä vajaaravitsemusriskin ja kivun arviointia.

Vuotuisiin suunnitelmiin on sisällytetty myös "potilasturvallisuuskävelyt", joiden tarkoituksena on tukea avointa ja syyllistämätöntä turvallisuuskulttuuria. Ennen koronapandemiaa ehdittiin toteuttaa kävelyt neljään kohteeseen, jotka olivat sairaalan akuuttiyksikkö, U-soten sisätautipainotteinen vuodeosasto ja Laitilan terveyskeskuksen vuodeosasto sekä avovastaanotot.

Kävelyille osallistuvat ohjausryhmä, kohteen esimiehet ja henkilöstöä. Kävelyillä käydään läpi tarkistuslistaa, joka on koottu muun muassa laatumallien turvallisuuskriteereistä. Havaintojen perusteella laaditaan raportit, joilla yksikköä tuetaan esimerkiksi suosituksin potilasturvallisuuden kehittämisessä.

Kokemuksia

Kehittämisen tulee olla tavoitteellista ja perustua käsitykseen potilasturvallisuuden senhetkisestä tilasta kussakin yksikössä. Seudullisessa yhteistyössä on pyritty systemaattisuuteen.

Useita organisaatiota kattavan seudullisen ohjausryhmän lähtökohtana oli selvittää potilasturvallisuuteen liittyvät vastuut ja toimintamallit. Potilasturvallisuusjärjestelmän rakenne luotiin tältä pohjalta. Perusterveydenhuollon organisaatioihin haluttiin nimetä potilasturvallisuuskoordinaattorit, kuten Vakka-Suomen sairaalassa oli tehty. Koordinaattorien nimeäminen vahvisti ohjausryhmän kokoonpanoa, ja eri yksiköihin nimettiin potilasturvallisuusyhdyshenkilöt. Seuraavaksi muotoiltiin toimintasuunnitelma.

Selvitys- ja nimeämisvaiheet sekä toimintasuunnitelman tekeminen ovat vieneet aikaa. Ohjausryhmätyöskentely on koettu avartavana ja aitona tavoitteellisena yhteistyönä.

Mitä olemme oppineet? Potilasturvallisuuskäytäntöjen vakioinnista on hyötyä saumattomien hoitoketjujen vahvistamisessa, ja potilasturvallisuuden kehittämiseen suunnatut resurssit on käytetty aiempaa tehokkaammin.

Eri tahojen ei tarvitse keksiä omia erillisiä käytäntöjä. Vakioinnin taustalla ovat sairaanhoitopiirin ohjeistukset. Piirin potilasturvallisuuspäällikön rooli ohjausryhmässä on merkityksellinen, koska käytettävissä on hänen asiantuntijuutensa ja ajantasainen tieto piiristä.

Malli vaatii onnistuakseen moniammatillista sitoutumista, verkostotyöskentelyä ja selkeitä tavoitteita. Mallin mukainen toiminta edellyttää potilasturvallisuusosaamisen lisäksi esimerkiksi verkosto- ja viestintäosaamista.

Mallia on tarpeen seurata ja kehittää edelleen. Viimeksi olemme tarkentaneet ohjausryhmän jäsenten rooleja vastuineen. Seuraavassa kehitysvaiheessa mallin yhdyshenkilöverkostoon kiinnitetään seudun sosiaalipalveluja. Pohdinnassa on myös sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavan yksityissektorin kutsuminen mukaan soveltuvin osin.

Koronavuosi rajoitteineen aiheutti haasteita yhdyshenkilötoimintaan. Rajoitteiden purkautuessa verkoston toimintaa vahvistetaan yhteisillä kehittämispäivillä, jotka järjestetään perinteiseen tapaan.

Vakioitujen toimintakäytäntöjen luominen organisaatioiden välillä ei ole ollut mutkatonta. Olemme havainneet, että jos systemaattinen laatutyöskentely on ennestään tuttua, myös potilasturvallisuuskäytäntöjen kehittäminen on tuttua. Kokemuksemme perusteella potilasturvallisuuden edistäminen yhteisesti on koettu mielekkäänä ja askeleena kohti tulevaa hyvinvointialuetta.