Keskiviikkoaamu Peijaksen sairaalassa Vantaalla.

Tyräleikkauksen valmistelut on aloitettu varhain. Nyt operaatio on siinä vaiheessa, että kirurgi tarttuu leikkausrobotin konsolin ohjaimiin ja alkaa ohjata robotin pitkiin käsivarsiin kiinnitettyjä instrumentteja.

Käsien liikkeet välittyvät tarkasti kääntyväkärkisiin instrumentteihin potilaan sisällä. Robotti tarjoaa leikkausalueesta kolmiulotteisen näkymän.

Samaan aikaan yläkerrassa tehdään eturauhasleikkausta.

Molemmissa kirurgin apuna on robotti nimeltä Da Vinci.

Hus Vatsakeskuksen toimialajohtaja Mika Matikainen seuraa leikkauksia ikkunan takaa käytävällä. Hän on itsekin urologian erikoislääkärinä tehnyt satoja robottiavusteisia tähystysleikkauksia.

Vaikka Peijaksessa leikkauksia tehdään kahdessa salissa ja ne ovat nopeutuneet, ei Matikainen ole täysin tyytyväinen.

– Vain osa robottiavusteisesta kirurgiasta hyötyvistä potilaista pystytään leikkaamaan tällä tekniikalla. Ei ole tarpeeksi kapasiteettia.

Lisäksi Matikainen toivoisi, että Suomi ottaisi mallia Englannista, jossa on tehty suositus robottikirurgian käyttöönotosta.

– Sitä tarvittaisiin meillekin ohjaamaan investointien hankintaa ja käyttöä.

Ovatko investoinnit järkeviä?

Kannattaa varoa mitä toivoo, sanotaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee nimittäin kansallista leikkausrobotiikkaohjelmaa yhdessä valtionvarainministeriön ja hyvinvointialueiden kanssa.

Pilotilla halutaan selvittää, millaista robotiikkaa Suomen sairaaloissa on käytössä, mikä on robotiikan kansainvälinen näyttö ja miten robotiikan vaikuttavuutta on arvioitu.

– Tarkoituksenamme on myös selvittää, ovatko investoinnit järkeviä eli ovatko kalliit laitteet oikeissa paikoissa, vai onko osa sellaisia, joita Suomessa ei kannata olla kaikissa sairaaloissa. Järjestämisen tulisi toteutua kansallisena kokonaisuutena, sanoo STM:n lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä.

Pilotissa tarkastellaan lisäksi, millaista osaamista sekä koulutusta tarvitaan, jotta robotiikka olisi kustannusvaikuttavaa investointina ja toiminnan tehostamisena.

Suomi on takamatkalla

Leikkausrobotteja on ollut jo pitkään kaikissa Suomen yliopistosairaaloissa ja muutamissa keskussairaaloissa.

Valtaosa kapasiteetista käytetään syöpien hoitoon.

Robottiavusteiset toimenpiteet ovat osa kansallisia hoitosuosituksia monilla aloilla, kuten eturauhassyövän kirurgisessa hoidossa.

Hyötyjä ovat esimerkiksi pienemmät leikkausviillot, vähempi verenvuoto ja potilaan nopeampi toipuminen.

Suomen ensimmäinen leikkausrobotti aloitti työnsä Taysissa vuonna 2008 urologisissa leikkauksissa, ja tämän vuoden maaliskuussa Tays piti juhlat 6000 robottiavusteisen leikkauksen kunniaksi.

Husissa tuli vuoden alussa täyteen 10 000 robottileikkausta.

Se on liian vähän, ainakin jos kysytään Husin operatiivisten palveluiden tulosaluejohtaja Antti Ventolta. Hän on ollut jo pitkään mini-invasiivisen kirurgian ja robotiikan puolestapuhuja.

– Suomessa määrä on murto-osa siitä mitä muissa Pohjoismaissa. Olemme merkittävästi takamatkalla. Investointikyvykkyys on puuttunut.

Vento ja Mika Matikainen ovat molemmat mukana robotiikkaohjelman suunnitteluryhmässä.

Keskittämiseltä odotetaan tehoja

Mikä meillä sitten jumittaa investointeja?

Raha, tietysti.

Robottivalmistajien monopoliasemaa pitää edelleen Intuitive Surgical, jonka patenttien raukeamista ja hintojen laskua on kytätty kentällä jo pitkään.

Intuitiven Da Vinci -robotti maksaa noin puolitoista miljoonaa euroa.

Antti Vento uskoo, että kansallisen ohjelman turvin investointeja voidaan viedä kontrolloidusti eteenpäin.

Vento huomauttaa, että Suomessa on paljon hyviä kirurgeja, mutta yksiköiden pitää olla sellaisia, että uusi teknologia pääsee niissä tehokkaasti käyttöön.

– En lähtisi suin päin viemään toimintaa keskussairaalatasolle, koska suurempien leikkausmäärien yksiköissä oppiminen on nopeampaa ja laatu paranee. Pitää olla kansallinen linjaus siitä, missä robotiikka on kaikkein tuottavinta. Yksikkökustannuksen hinta laskee leikkausmäärien kasvaessa.

Vennon mielestä robotiikka pitäisi keskittää myös sairaaloiden sisällä.

– Haaveena on saada Husiin keskus, jossa robotit olisivat samassa paikassa erikoisalojen käytössä. Näin käyttöaste kasvaisi. Työaikamallia taas pitäisi muuttaa niin, että tehtäisiin pidempää päivää ja useampia leikkauksia peräkkäin.

Potilaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa

Myös Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) gastrokirurgian ja gastroenterologian vastuulääkäri Tero Rautio on ollut yksi robottikirurgian sanansaattajista jo vuosia.

– Meillä on paljon potilasryhmiä, jotka hyötyisivät robottikirurgiasta, mutta meillä ei ole mahdollisuutta tarjota sitä. Uskallankin sanoa, että nyt tietyt potilaat eivät saa parasta mahdollista hoitoa.

Oysissa robottiaika käytetään ensisijaisesti syöpäkirurgiaan.

– Saliaikaa ei riitä esimerkiksi tyräleikkauksiin. Suurin osa niistä olisi komplikaatioiden välttämiseksi syytä tehdä robottiavusteisesti.

Rautio myöntää, että lisäkustannus verrattuna perinteiseen kirurgiaan on reilut kaksi tuhatta euroa leikkausta kohden. Kokonaiskustannuksilta robottileikkaus saattaa kuitenkin tulla halvemmaksi.

 – Se nopeuttaa potilaan toipumisaikaa ja vähentää komplikaatioita sekä sairauslomia. Juuri komplikaatiot ovat todella kalliita. Esimerkiksi suolistosyöpien leikkaushoidon kokonaiskustannuksista kolmasosa tulee niistä.

Oysissa on tällä hetkellä kaksi leikkausrobottia, ja kolmannesta Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on vastikään tehnyt hankintapäätöksen.

Rautio on ollut mukana kaikissa hankintaprosesseissa.

– Prosessit ovat aika hankalia ja raskaita. Kansallinen ohjelma helpottaisi yksittäisten sairaaloiden hankintoja merkittävästi. Olen odottanut kymmenen vuotta, että jotain tämänkaltaista tapahtuu!

"Win win win"

Sirkku Pikkujämsä uskoo, että robotiikkaohjelmasta voivat hyötyä monet tahot.

Hyvinvointialueet saavat investointisuunnitelmiensa tueksi tietoa siitä, mille erikoisalalle tarvitaan minkäkin tyyppistä robottia.

– Toimijat taas saavat ymmärrystä siitä, miten osaamista kannattaa lisätä ja miten toimintaa pitäisi seurata, jotta nähdään vaikuttavuus.

Aluksi tarkastelussa on ainakin pehmytkirurgia, mutta mitään kirurgian alaa ei ole suljettu pois.

Tavoitteena on saada ohjelma valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä.

– Jos malli todetaan hyväksi, voisimme käyttää sitä myös esimerkiksi onkologian syöpälaitteisiin tai kalleimpaan kuvantamiseen.

Pikkujämsä lisää vielä, että kyse ei ole säästöohjelmasta.

– Tavoitteemme ei ole keskittää kaikkea esimerkiksi yliopistosairaaloihin. Selvitämme, pitäisikö robotiikkaa hankkia kenties enemmänkin ja useampaan sairaalaan. Toisaalta resursseja ei pidä laittaa sellaiseen, josta emme saa yhteiskunnassa hyötyä. Pääasia on tietysti se, että potilaat hyötyvät ja saavat parempaa hoitoa.

– Uskon, että tämä on win win win eli jokainen taho saa tästä jotain.