Digilääkärit tulivat yliopistosairaalaan
TAYS:n digilääkäreiden ja -hoitajien tehtävänä on edistää uuden teknologian hyödyntämistä.
Onnistunut digitalisaatio on ennen kaikkea yhteistyötä yli ammattirajojen, Aki Lehto, Satu Mäkelä ja Maarit Bärlund sanovat.
Mitä kuuluu yliopistosairaalan digilääkärin toimenkuvaan?
− Toimin linkkinä lääkärikollegoiden ja tietohallinnon insinöörien välissä. Tulkkia tarvitaan, sillä lääketieteen ja tekniikan ammattilaiset puhuvat keskenään kovin erilaista kieltä. Lisäksi kerään ajatuksia, miten teknologia voisi helpottaa työtä, digilääkäri, nefrologi Satu Mäkelä summaa.
Reilun vuoden verran hänen työajastaan puolet on kulunut TAYS:n digilääkärin tehtävissä. Toinen puolisko on edelleen apulaisylilääkärin työtä sairaalan munuaispoliklinikalla.
Mäkelän mukaan yhdistelmä on juuri sopiva.
− Haluan ehdottomasti säilyttää kosketuksen poliklinikan arkeen. Päivittäisen työn lomassa on tosi luontevaa kysäistä aina välillä potilailta ja työkavereilta, miltä ideat uusista digipalveluista kuulostavat, Mäkelä sanoo.
Digilääkärinä hän korostaa olevansa ennen kaikkea kehittäjä ja innostaja. Teknistä koulutusta tai edes erityistä intohimoa tietotekniikkaa kohtaan ei tarvita.
− En todellakaan vietä iltojani koodaten. Mutta tunnen tämän sairaalan ja sen toiminnan.
Ensimmäisenä digilääkärivuonnaan Mäkelä kertoo osallistuneensa muun muassa OmaTays-verkkopalvelun kehittämiseen.
− Potilas kirjautuu sisään pankkitunnuksilla ja pääsee vaikkapa tarkistamaan ajanvarauksensa ja täyttämään esitietolomakkeita, jotka jäävät talteen. Enää ei tarvitse täytellä samoja lappusia yhä uudelleen tai muistella, minne piti mennä tutkimuskäynnille, Mäkelä sanoo.
Tekniikan hyödyt esiin
Kahden puolipäiväisen digilääkärin lisäksi TAYS:n tietopalveluihin on rekrytoitu talon sisältä digihoitajia. Heistä yksi on syöpätautien poliklinikan sairaanhoitaja Elina Rinkineva.
− Hoitajat ottavat viestin uudesta teknologiasta vastaan paljon avoimemmin, kun sen tuo tuttu kollega. Insinöörin tai jopa lääkärin esittelemään asiaan suhtautuminen olisi vastahakoisempaa, Rinkineva toteaa.
Hänen mukaansa karvaat käytännön kokemukset ovat saaneet monet hoitoalan ammattilaiset epäilemään kaikkia tietoteknisiä uudistuksia.
− Yleinen oletus on, että luvassa on jälleen kerran vain lisätyötä ja sählinkiä. Minun tehtäväni on avata silmiä digipalveluiden hyödyille, Rinkineva määrittelee.
Työlle suuri tarve
ICT-arkkitehti Aki Lehto vahvistaa, että digilääkäreiden ja -hoitajien työlle on ollut suuri tarve.
− On tärkeää, että mukana on sekä lääkäreitä että hoitajia. Näin sairaalan eri ammattikuntien työn luonne tulee huomioiduksi, Lehto sanoo.
Satu Mäkelä korostaa, ettei digitalisaatiota voi viedä eteenpäin tekniikka tai laitteet edellä. Sen sijaan on keskityttävä henkilökunnan ja potilaiden todellisiin tarpeisiin.
− Pitää siis kysyä ihmisiltä, miten toimintaa heidän mielestään tulisi kehittää. Vasta tämän jälkeen aletaan miettiä, miten tekniikka voi näihin toiveisiin vastata.
Syöpäpotilaiden digiseuranta rauhoitti soittoruuhkaa
TAYS:n syöpätautien poliklinikalla on vastikään saatu hyviä kokemuksia, kun rintasyöpäpotilaiden oireiden seurannassa on otettu käyttöön Noona-mobiilisovellus. Apulaisylilääkäri Maarit Bärlund kertoo, että uusia keinoja yhteydenpitoon kaipasivat kaikki osapuolet.
− Lähtötilanne oli aika kuormittava. Sairaanhoitajien aikaa kului soitellessa potilaiden jättämiin yhteydenottopyyntöihin. Potilaat puolestaan tuskastuivat, kun he eivät aina saaneet yhteyttä hoitoyksikköön.
Noona-sovellus kartoittaa oireet valmiiksi. Lisäksi potilas voi jättää sairauteensa liittyviä viestejä ja kysymyksiä missä ja milloin tahansa. Hoitotiimiin kuuluva hoitaja vastaa hänelle mahdollisimman nopeasti.
− Aiemmin yhteyttä on tietoturvasyistä voitu pitää ainoastaan puhelimitse ja perinteisen kirjepostin kautta. Noonan ansiosta henkilökunnan aikaa on vapautunut soittelemisesta muuhun työhön, Bärlund sanoo.
Hän kertoo miettineensä itse etukäteen, tuntuisiko mobiilisovelluksessa viestiminen potilaista jotenkin etäiseltä ja persoonattomalta.
− Mutta se epäilys haihtui, kun huomasin potilaiden vastaavan Noona-viesteihin hymynaamoilla. Lisäksi olemme oppineet, että iäkkäätkin potilaat saattavat olla täysin valmiita mobiiliviestintään.
Noona on myös vähentänyt ylimääräisiä käyntejä poliklinikalla. Potilas on ottanut vaikkapa iho-oireestaan kuvan älypuhelimella, lähettänyt kuvan sovelluksessa ja saanut hoito-ohjeet heti vastausviestissä.
