Hoitotakuu-urakoinnin tulokset alkavat näkyä
Yli kuusi kuukautta erikoissairaanhoitoon jonottaneiden määrä on puolittunut. Sosiaali- ja terveysministeriön ilouutinen kätkee taakseen sen tosiasian, että maassa on yhä noin 34 000 kansalaista, jotka eivät ole päässeet välttämättömäksi todettuun hoitoon puolessa vuodessa.
Urakkaa on siis vielä jäljellä, ja kentältä jo muistutetaan, että henkilökunnan voimavarat ovat rajalliset.
Suomalaisissa sairaaloissa on parhaillaan kaikki kapasiteetti käytössä, jotta hoitotakuun vähimmäisrajat saataisiin toteutettua. Monissa sairaaloissa on myös turvauduttu lisätyöjärjestelyihin ja purettu jonoja urakkaluonteisesti.
- Voisi sanoa, että niin paljon on painettu lisätöitä, kuin vain kunnat ovat varoja antaneet. Jo aikaisemminkin raskaita ylitöitä tehneiden hoitajien saaminen mukaan lisätöihin jononpurkuun oli hankalaa niin meillä kuin varmasti muuallakin, arvioi kirurgian erikoislääkäri Antti Tamminen Kanta-Hämeen keskussairaalasta Hämeenlinnasta.
Tosin lääkäritkin ovat koetelleet omia rajojaan.
- Esimerkiksi minulla oli keväällä kolmen kuukauden aikana yhdeksän lisätyövuoroa, Tamminen kertoo. Normaalin päivä- ja päivystystyön päälle sattui esimerkiksi toukokuussa vielä hätä- ja lisätöitä niin paljon, että vain yhtenä päivänä en ollut töissä, hän toteaa.
- Lisätyökorvaus on kelvollinen, mutta työmäärän suhteen on rajansa kaikella, Tamminen huomauttaa. Pikku hiljaa hän toivookin päästävän normaaliin päiväjärjestykseen.
- Jononpurku toi tullessaan muutamia hyviä "sivutuotteita". Nyt tietyille toimenpiteille on laskettu hinnat, jotka ovat melko yhteneväiset koko maassa. Toimenpiteiden hinnoitteluun ja sitä myötä henkilökunnan työn arvoon on tullut läpinäkyvyyttä.
- Lisätyöpalkkioita voisi verrata siihen palkkaan, jota hoitajien ja lääkärien todellisuudessa pitäisi ansaita, Antti Tamminen miettii.
Kertarytinä paras, mutta tahti kova
Olli Lappalainen työskentelee parhaillaan yleislääketieteeseen erikoistuvana lääkärinä Kuopion kaupunginsairaalassa. Vakituinen virka on kuitenkin Suonenjoen terveyskeskuksessa.
- Kyllä tällainen uudistus on paras viedä kertarytinällä läpi! sanoo Lappalainen.
- Uudistuksilla on taipumus pitkittyessään vesittyä. Toisaalta ollaan mietitty, että pidempi valmistautumisaika terveydenhuollossa olisi ehkä ollut tarpeen. Sitten taas on muistettava, että kunnilla oli aikaa varautua, mutta monin paikoin valmistelut jätettiin viime tippaan, Olli Lappalainen pohtii.
Samansuuntaisin ajatuksen tilannetta on seurannut myös Salon aluesairaalassa työskentelevä gynekologi Tiina Backman.
- Samassakin sairaanhoitopiirissä eri sairaaloiden tilanteet voivat poiketa toisistaan paljonkin riippuen erikoislääkäritilanteesta. Meillä Varsinais-Suomessa hoitotakuu toteutuu kohtuullisen hyvin useimmilla erikoisaloilla, mutta esimerkiksi urologipula vaikeuttaa tämän ryhmän potilaiden hoitoa, Backman kertoo.
"Mehän ollaan varastettu koko show"
Sairaanhoitopiirit lähtivät varsin vaihtelevin panostuksin purkamaan jonojaan. Jossakin rekrytoitiin tuntuvasti lisää väkeä, jossakin ostettiin omalta henkilökunnalta lisätöitä, toisaalla käytettiin ostopalveluja. Ja monessa piirissä tehtiin tätä kaikkea.
- Heti kun pääsimme henkilökunnan kanssa sopimukseen lisätöiden korvaamisesta, jononpurku sai vauhtia. Ostopalvelut ja kumppanuussopimukset toivat lisää leikkaussaliaikaa, vaikka vielä hiukan enemmänkin olisimme voineet ostaa, kertoo Hyksin kirurgian hallinnollinen toimialan hallinnollinen ylilääkäri Vesa Perhoniemi.
Nyt Husin johto on siunannut mahdollisuuden lisätöiden tekemiseen myös sunnuntaisin, joten siitäkin aloitetaan neuvottelut hoitajien ja lääkärien kanssa.
Operatiiviset erikoisalat näyttävät nyt "varastaneen koko shown", mutta toisaalta niiden ylipitkien hoitojonojen purkuun tässä maassa alun perin lähdettiinkin.
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Hannu Puolijoki sanoo, että Seinäjoen seudulla on urakoitu niin paljon kuin vain kunnilta on rahaa saatu. Tosin tiettyjen erikoisalojen lääkäripula asettaa innolle rajat.
Tulevatko henkilökunnan jaksamisen rajat kohta vastaan?
- Ihmisten voimien riittämisestä pitää kyllä kantaa huolta. Näyttää kuitenkin siltä, että operatiivisille aloille on hakeutunut ihmisiä, jotka "leikkaisivat vaikka kuinka paljon". Väsymistä on havaittavissa ehkä enemmän konservatiivisilla aloilla, joilla on vaikea lääkäritilanne ja potilaiden hoitokin vaatii toisenlaista, pitkäjänteisempää otetta, Puolijoki pohtii.
Hän sanookin, että potilaiden jatkohoito- ja kontrolliajat ovat nyt venymässä, koska poliklinikoiden kautta tulee kovalla vauhdilla uusia potilaita sisään ja operaatioita tehdään paljon.
