Kenellä on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä?
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän diagnosointikriteerejä ollaan päivittämässä.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) vaivaa ehkä jopa joka viidettä naista. Diagnoosi voidaan asettaa, jos potilaalla on kaksi seuraavista oireista: kuukautishäiriö, hyperandrogenismi, monirakkulaiset munasarjat.
BMJ:ssä hiljattain julkaistun analyysin mukaan nykyinen kriteeristö aiheuttaa ylidiagnosoinnin vaaran. Monilla nuorilla naisilla voi olla monirakkulaiset munasarjat ilman, että siitä on heille mitään haittaa. Jos lisäksi painon muutosten tai stressin vuoksi kuukautisrytmi häiriintyy, tuloksena on helposti PCOS-diagnoosi.
Analyysissa todetaan, että turhat diagnoosit aiheuttavat huolia ja pelkoa lapsettomuudesta. Lisäksi oireiden hoito on periaatteessa samanlaista riippumatta siitä, onko potilaalla PCOS-diagnoosi vai ei.
Diagnoosi parantaa hoitoaktiivisuutta
Yli- vai alidignosoidaanko Suomessa munasarjojen monirakkulaoireyhtymää, dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Piltonen?
– Olen sitä mieltä, että ennemmin yhä alidiagnosoidaan.
Piltonen perustelee väitettään sillä, että diagnoosit tulevat nykyäänkin useimmiten lapsettomuusklinikoiden kautta. Naiset ovat saattaneet kärsiä esimerkiksi liikakarvoituksesta, epäsäännöllisistä kuukautisista tai ylipainosta vuosien ajan.
– Teimme hiljattain kyselytutkimuksen Pohjoismaissa. Siihen vastasi yli 300 gynekologia ja endokrinologia. Heistä 58 prosenttia ilmoitti PCOS:n olevan alidiagnosoitu.
Kun potilailta kysytään, moni sanoo, että diagnoosi oli helpotus. Sitä kautta saa nimen epämääräisille vaivoille ja tunteelle siitä, ettei kaikki ole kunnossa.
Piltonen muistuttaa myös, että vaikka diagnoosi ei sinällään muuta sitä, miten potilaan oireita hoidetaan, hoitoaktiivisuuteen se vaikuttaa.
– Esimerkiksi hirsutismi aiheuttaa meidän kulttuurissamme potilaille ahdistusta. Usein sitä aletaan hoitaa aktiivisesti vasta diagnoosin myötä.
Lapsettomuutta ei kannata pelätä
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymään liittyy usein myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat metabolista oireyhtymää. Tyypin 2 diabeteksen ja verenpainetaudin riski on suurempi kuin muilla.
– Näiden riskien vuoksi on tärkeää, että ainakin ne, joilla on voimakkaat oireet ja taipumus ylipainoon, saataisiin diagnosoitua.
Oireyhtymään liittyy myös ahdistusta ja masennusta. Piltonen muistuttaa, että lääkärin on syytä kiinnittää huomiota tapaan, jolla oireyhtymästä puhutaan.
– Useimpia potilaita ahdistaa mahdollinen lapsettomuus, josta esimerkiksi internetkeskusteluissa puhutaan paljon.
Sinällään PCOS-potilailla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet saada lapsia verrattuna muihin samanikäisiin naisiin. Ovulaatiohäiriöistä johtuen hedelmöityshoitojen tarve on suurentunut, mutta hoidoilla raskaus saadaan yleensä aikaiseksi, mikäli hedelmällistä ikää on jäljellä.
– Toki vaikea ylipaino heikentää tuloksia.
Piltonen kysyy potilailtaan myös muuta vointia ja selvittää, saako potilas esimerkiksi mielialalääkkeitä tai terapiaa.
– Myös haittaavimman oireen ja oireyhtymään liittyvien pelkojen ja ahdistuksen kohdetta kannattaa kysyä suoraan, sillä ne vaihtelevat melkoisesti potilaasta toiseen.
Diagnoosin perusteet muistiin
Piltonen toivoo, että PCOS diagnosoitaisiin yhä useammin jo perusterveydenhuollossa. Terveyskeskuksissa diagnoosia tuskin tehtäisiin munasarjojen kaikukuvauksella, vaan diagnoosin perusteeksi riittäisi hirsutismi ja epäsäännölliset kuukautiset.
Varsinkin nuorilla potilailla, joilla oireet ovat lievempiä, diagnosoinnissa kannattaa olla varovainen. Oireet voivat myös poistua laihtumisen tai iän myötä.
– Nuorille tytöille en yleensä anna PCOS-diagnoosia, vaan tilannetta jäädään seuraamaan. Toki joskus diagnoosin asettaminen lisää hoitomyöntyvyyttä ja oikeuttaa aktiivisemman hoitolinjauksen.
Lääkärin olisi hyvä kirjata perusteet diagnoosille. Tällöin muiden lääkärien olisi helpompi myöhemmin arvioida, onko tilanne muuttunut.
Piltonen kertoo, että munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on ollut viime aikoina paljon esillä kansainvälisessä tiedeyhteisössä ja julkisessa keskustelussa. BMJ:n analyysi on osa tätä keskustelua.
Lähivuosina diagnostisiin kriteereihin on odotettavissa päivityksiä, sillä uusi PCOS-naisten hoitoa laajasti käsittelevä kansainvälinen hoitosuositus valmistuu kesällä 2018. Muutoksia on tulossa esimerkiksi monirakkulaisuuden määritelmään. Perinteisesti kaikukuvauksessa kriteerinä on ollut että munasarjasta löytyy 12 follikkelia. Tätä rajaa ollaan nostamassa yli 20:een.
– Tarkoituksena on päivittää ja siten tiukentaa kriteereitä ja yhtenäistää hoitolinjauksia. Nyt etsitään hyvää tasapainoa näiden potilaiden hoidossa, Piltonen summaa.
kuva: Fotolia
