Kuolinapu jakaa lääkärien mielipiteitä

40 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi joskus lievittäneensä potilaan kärsimystä ­tietoisena, että se lyhentää potilaan elämää.

Lääkäriliitto, Duodecim ja Hyvä kuolema -yhteisvastuuhanke toteuttivat syyskuussa Lääkäri ja kuolinapu -kyselyn. Kyselyssä kartoitettiin lääkärien kokemuksia ja mielipiteitä kuolevien tai vaikeista oireista kärsivien potilaiden hoidosta ja lääkärin antamasta kuolinavusta.

Kyselyssä viitattiin kuolinavulla tilanteisiin, joissa lääkäri lievittää potilaan kärsimystä lähellä kuolemaa tietoisena siitä, että se voi lyhentää potilaan elämää. Kuolinapua voi olla hoitotoimenpiteen tekeminen, hoidosta pidättäytyminen tai potilaan neuvominen ja välineen antaminen elämän päättämistä varten. Neuvon tai välineen antaminen aiheutti vastaajissa jonkin verran hämmennystä, vaikka Lääkäriliitto on aiemminkin kysynyt vastaavaa.

Eutanasia rajattiin kyselyn ulkopuolelle, koska Lääkäriliitto ja Helsingin yliopisto seuraavat eutanasiaa koskevia mielipiteitä toisella tutkimussarjalla. Lääkärien suhtautuminen eutanasiaan on muuttunut aiempaa myönteisemmäksi.

Lääkäri ja kuolinapu -kyselyyn vastanneista 40 % kertoi joskus lievittäneensä potilaan kärsimystä tietoisena, että se lyhentää potilaan elämää. Heistä 87 % koki toimineensa aina oikein.

Lisäksi tiedusteltiin lääkärien mielipiteitä kuolinavusta ja toiminnan juridisista seurauksista. Noin 9 % vastanneista oli sitä mieltä, että lääkäri tulee aina asettaa juridiseen vastuuseen, jos hän tekee kärsimyksen lievittämiseksi toimenpiteen, joka lyhentää potilaan elämää.

Kolmannes (31 %) vastaajista oli sitä mieltä, että lääkäriä tulisi rangaista, jos hän avustaa potilasta päättämään elämänsä. Yhtä moni olisi itse valmis avustamaan vaikeista oireista kärsivää potilasta tekemään itsemurhan, jos lainsäädäntö sen sallisi.

Kaksi kolmesta vastanneesta oli joutunut seuraamaan läheisen vaikeaa sairautta tai kärsimystä. Omakohtaiset kokemukset lähipiiristä ovat saattaneet vahvistaa tai muuttaa aiempia käsityksiä kuolinavusta.

Kuolinavun määrittelyä tarkennettava

Lääkäri ja kuolinapu -kyselyyn vastasi 3100 työikäistä lääkäriä. Yli 10 vuoden kokemus kuolevien tai vaikeista oireista kärsivien potilaiden hoidosta oli 36 %:lla vastanneista. Vain 9 %:lla ei ollut lainkaan kokemusta kuolevien hoidosta.

Useampi kuin joka toinen vastaaja (55 %) ilmoitti kohtaavansa kuolevia tai vaikeista oireista kärsiviä potilaita työssään tällä hetkellä. Vastaajat ovat läpileikkaus koko lääkärikunnasta, vaikkakin naiset ja kokeneemmat lääkärit vastasivat hieman muita aktiivisemmin. Kyselyn tulokset ovat suuntaa antavia.

Vakiintunutta määritelmää kuolinavulle ei ole. Kuolinavun määritelmää ja kysymyksenasettelua on jatkotutkimuksissa tarkennettava. Kyselyssä tavoitettiin tutkittavan ilmiön moninaisuutta vain pintapuolisesti. Määrällistä tutkimusta on jatkossa tuettava laadullisen tutkimuksen keinoin.

Avointa palautetta kuolinavusta ja kyselystä:

"Kysymys on eettisesti vaikein mitä lääkärille voi tulla eteen."

"Tärkeintä elämän lopun ollessa lähellä on elämän laatu, ei pituus."

"Itsemurhassa avustaminen sotii vastaan käsitystäni lääkärin etiikasta ja roolista."

"Kärsimystä pitää aina helpottaa, mutta missä menee se häilyvä raja, että toimenpide voikin jouduttaa kuolemaa?"

"Mielestäni tässä kyselyssä on menneet käsitteet hieman sekaisin."

Lue myös s. 2477