Lääkäriliiton kysely: Työtaakka yhä raskaampi
Lääkäriliitto teki elokuun puolivälissä kyselyn lääkäreiden näkemyksistä hoitotakuun sujumisesta.
Noin 850 lääkärin vastauksissa nousi päällimmäiseksi kokemus työmäärän ja työpaineiden tuntuvasta kasvamisesta viimeisen puolen vuoden aikana. Vain joka kolmas lääkäri vastasi, ettei hoitotakuu ole millään tavalla vaikuttanut omaan työhön. Työn kuormittavuuden koki lisääntyneen 36 prosenttia vastaajista.
Neljä lääkäriä viidestä katsoo, että hoitotakuun toteutumisessa ylipäänsä on vielä vaikeuksia.
"Hoitotakuu = Potilas pääsee nopeammin erikoislääkärille, mutta jätetään herkemmin operoimatta", luonnehti kipakasti eräs kyselyyn vastannut lääkäri.
Kipakoita vastauksia tuli kymmeniä muitakin.
"Jälleen osoitus siitä, miten heikkolahjaiset poliitikot ostavat ääniä keksimällä tällaisia poliittisia typeryyksiä", kirjoitti eräs työmäärään ja byrokratiaan ilmeisen kyllästynyt lääkäri.
Paine potilaiden taholta kasvanut
Paine potilaiden taholta hoitavaa lääkäriä kohtaan on voimistunut niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin. Lähes puolet vastaajista koki paineen lisääntyneen.
Lääkäriltä vaadittaisiin tuntuvasti enemmän aikaa pohtia hoitoratkaisuja yhdessä potilaan kanssa. Ruuhkaisella vastaanotolla neuvonpitoaikaa on lääkäreiden mielestä aivan liian vähän.
Moni potilas kun ajattelee, että hoitotakuu merkitsee aina subjektiivista oikeutta hoitoon.
Kyselyyn vastanneet lääkärit tuntuvat olevan pisteytyksistä tasan kahta mieltä. Toisten mielestä yhteiset kriteerit antavat lääkärille tervetullutta selkärankaa; kukaan ei pääse vippaskonsteilla hoitoon jonon ohi. Toiset lääkärit taas kokevat pisterajat omaa kliinistä autonomiaansa heikentävinä rajoitteina. 40 prosenttia lääkäreistä piti pisteytystä syystä tai toisesta huonosti toimivana.
Lääkärit kantoivat myös huolta pitkäaikaissairaista potilaistaan.
"Hoitotakuun myötä meidän terveyskeskuksessa vähennettiin tavallisia vastaanottoaikoja ja ne muutettiin hoitotakuuajoiksi. Tästä on seurannut se, että esim. diabeetikot, verenpainepotilaat, ym. eivät pääse enää vastaanotolle!" totesi eräs lääkäri.
Samansuuntaista huolta tunnettiin niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossakin. Ei ole yksin hoitotakuun "syytä". että entistä enemmän potilaiden jatkohoitoa on siirretty terveyskeskuksiin, mutta ajoittuessaan samaan ajankohtaan siirto nostattaa tunteita riittämättömyydestä. Terveyskeskuksissa koetaan, että sekä työtä että vastuuta ja ehkä ylisuuria odotuksiakin on tullut liikaa.
Suomalaisen lääkärikunnan kommenteista hoitotakuun vaikutuksista on aistittavissa tietynlaisen kahtiajaon syvenemistä konservatiivisten ja operatiivisten alojen kesken.
Heikki Pälve kehuu talkoolaisia
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve sanoo, että nyt on välikiitoksen paikka!
Terveydenhuollon väki on tehnyt jo tähän mennessä valtavan urakan pitkien hoitojonojen puolittamiseksi. Poliitikotkin ovat ansainneet Pälveen mukaan kiitoksen jonotalkoiden käynnistämisestä.
- Tähän urakkaan on pantu niin rahaa, työtunteja kuin todellista yrittämistäkin. Valtaosa työstä on tehty kiristämällä työtahtia, kehittämällä työtapoja ja nopeuttamalla potilaan kulkua terveydenhuollossa. Talkoohenkeä kuvastaa sekin, että vain 16 prosenttia lääkäreistä kertoo ansiotasonsa parantuneen lisätöiden ansiosta, Pälve huomauttaa.
Pälve sanoo vielä kuitenkin kantavansa huolta potilaan asemasta jonotalkoiden jälkeen ja lääkäreiden jaksamisesta, kun urakka venyy..
- Kun jonot on saatu kuriin ja kuuden kuukauden hoitotakuu toteutuu, jäämmekö lepäämään laakareillamme? hän kysyy.
- Potilaan kannalta ajatellen puolen vuoden odottaminen lääketieteellisesti perusteltuun leikkaukseen ei mielestäni ole vielä hyvää hoitoa. Kyllähän laadukas hoito lähtökohtaisesti tarkoittaa vain lyhyehköä "järjestelyjonoa", kuten muualla Euroopassa, Pälve korostaa.
Heikki Pälve sanoo, että resurssien lisäämistä ja sisäistä oikein kohdennusta terveydenhuollossa tarvitaan hyvän hoidon takaamiseksi. Operatiiviset alat ovat nyt saaneet lisärahat, koska "sitä tehdään, mitä mitataan". Terveydenhuollossa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten Pälve muistuttaa jatkuvan laaduntarkkailun ja kehittämisen velvollisuudesta sekä kokonaisuuden huomioimisesta resursseja jaettaessa.
