Lääkärit kaipaavat yhteisiä mittareita

Uudessa sote-maailmassa on tärkeää, että toimintaa voidaan vertailla ­yhtenevästi koko maassa.

Eeva Mäkinen ja Jukka Karjalainen pitävät tärkeänä, että palveluntuottajien vertailuun saadaan yhteiset mittarit, jotka ohjaavat kliinistä työtä oikeaan suuntaan.

Sote-uudistus mullistaa pian julkisten terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen. Jotta maakuntia ja palveluntuottajia voidaan sen jälkeen vertailla luotettavasti, tarvitaan mittareita toiminnan laadun ja vaikuttavuuden seurantaan.

Tietoa tarvitaan kaikilla toiminnan tasoilla: kansalliseen ohjaukseen, palvelujen järjestäjille, palveluntuottajille, lääkäreille ja hoitajille sekä asiakkaille.

– Eri paikoissa tarvitaan erilaisia mittareita, korostaa terveyskeskuslääkäri Eeva Mäkinen, joka toimii Tampereen kaupungin valinnanvapauskokeilun projektipäällikkönä.

STM:n SOTE-KUVA-hankkeessa valmistellaan parhaillaan mittareita kansallisen ohjauksen tarpeisiin. Niiden on tarkoitus palvella erityisesti maakuntien välistä vertailua ja muutoksia.

Mäkinen toivoo, että myös palveluntuottajille saataisiin yhteiset, kansalliset laatumittarit. Hänen mielestään ei ole järkevää, että jokainen maakunta miettii niitä erikseen.

Tampereen avopalveluiden apulaisylilääkäri Jukka Karjalainen on asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi diabeteksen tai verenpaineen hoitotuloksia tulisi hänen mukaansa seurata ja vertailla yhtenevästi koko maassa.

– Kansansairautemme ovat ihan samanlaisia Helsingissä ja Rovaniemellä, Karjalainen kiteyttää.

Yksi mittaristo ei riitä

Hankejohtaja Päivi Hämäläinen johtaa STM:ssä kansallisten SOTE-KUVA-mittareiden valmistelua. Hän on kohdannut osittain epärealistisiakin odotuksia valmistelutyötä kohtaan.

– Tavoitteena on, että KUVA-mittaristo hyödyttäisi ennen kaikkea maakuntien ja STM:n välistä keskustelua. Se on tarkoitettu erityisesti uusien maakuntien järjestäjätasolle, hän kuvailee.

Hämäläisen mukaan KUVA-mittareiden ei ole tarkoituskaan palvella suoraan palveluntuottajia, yksittäisiä lääkäreitä tai asiakkaita. He tarvitsevat omat mittarinsa, jotka ovat lähempänä käytäntöä.

Myös muita tietotarpeita pohditaan parhaillaan kansallisesti. Asiakkaille tarkoitettuja mittareita valmistellaan SOTE-KUVA-muutosohjelmassa yhdessä palveluseteli- ja valinnanvapauskokeilujen kanssa. Järjestäjien tietomallia tullaan puolestaan miettimään STM:n koordinoimassa hankkeessa, jossa sisällön valmistelusta vastaavat tulevien maakuntien valmistelijat.

– Lääkärit kaipaavat mittareita erityisesti oman toimintansa kliinisen laadun seuraamiseen. Tähän tarkoitukseen on olemassa laaturekisterejä, joiden kansallisen vertailukelpoisuuden kehittämiseen THL sai juuri eduskunnalta "joululahjarahaa", Hämäläinen kertoo.

Hyödyllistä tietoa saadaan jatkossakin myös kansallisista rekistereistä, joita kehitetään edelleen. Esimerkiksi perusterveydenhuollon kannalta olennaista tietoa saadaan THL:n Avohilmo-rekisterin kautta.

Hyvät mittarit kannustavat

Mitkä sitten ovat hyviä sote-toiminnan mittareita?

Ainakin ne ohjaavat kliinistä työtä oikeaan suuntaan. Ne ovat kannustavia, eli palveluntuottajilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin. Lisäksi ne ottavat huomioon erot esimerkiksi väestön ikärakenteessa, pohtivat Eeva Mäkinen ja Jukka Karjalainen.

– On myös tärkeää, ettei mittareita voi manipuloida. Esimerkiksi paljon mitattu lääkärin kiireettömien aikojen jonotilanne on asiakkaalle tärkeä tieto, mutta käytännössä ongelmallinen, koska mittaustavat vaihtelevat, ja työlistoja muokkaamalla tilanteen saa näyttämään numeroina paremmalta kuin se oikeasti on. Vastaanotolle voi myös päästä selvästi nopeammin kuin mittari näyttää, Karjalainen kuvailee.

Yhdeksi tärkeäksi mittariksi uudessa sote-maailmassa nousee asiakastyytyväisyys. Sitäkin tulisi selvittää samanlaisin kysymyksin ja menetelmin eri paikoissa, jotta tuloksia voidaan vertailla.

Toisaalta asiakkaiden tyytyväisyys ei voi olla toiminnan laadun ainoa mittari. Esimerkiksi lääkkeiden väärinkäyttäjä on tuskin tyytyväinen, jos lääkäri ei suostu uusimaan hänen reseptejään.

– Jos potilaan odotukset ovat kovin erilaiset kuin ammattilaisen näkemys, potilas voi olla tyytymätön, vaikka ammattilainen pyrkisi toimimaan hänen parhaakseen, Mäkinen huomauttaa.

Valinnanvapaus voi lisätä kustannuspaineita

Tampereen valinnanvapauskokeilu on ollut käynnissä pian vuoden. Kokeilualueiden noin 23 000 asukkaasta joka kymmenes on vaihtanut terveysasemaansa. Valtaosa heistä on valinnut yksityisen kokeilutuottajan.

– Lapset ja työikäiset ovat käyttäneet valinnanvapauttaan muita enemmän. Ikäihmiset ovat tottuneet käyttämään oman terveysasemansa palveluja, joten he eivät vaihda sitä kovin herkästi, vaikka jonoa olisikin, Eeva Mäkinen kertoo.

Vain alle puolet terveysaseman vaihtajista on käyttänyt aiemmin pääasiassa terveyskeskusta. Yli puolet on asioinut pääosin työterveyshuollossa tai yksityisessä terveydenhuollossa.

– On aivan selvää, että valinnanvapaus tuo uutta asiakaskuntaa julkisen rahoituksen piiriin. Tämä lisää kustannuspaineita koko Suomessa, Mäkinen ennustaa.

Tällä hetkellä toimivista valinnanvapauskokeiluista vain Keski-Uudellamaalla on otettu käyttöön toiminnan mittarit, jotka vaikuttavat palveluntuottajien saamaan rahoitukseen. Mäkinen pitää kokeilua tärkeänä, vaikka osa mittareista kaipaakin hänen mielestään vielä kehittämistä.

– Sieltä nousee varmasti asioita, joita voidaan jatkossa käyttää yhtenevästikin, hän pohtii.