Murtumanehkäisytutkimuksessa pyrittiin vähentämään lonkkamurtumia lääkkeettömästi.

Murtumanehkäisytutkimuksessa pyrittiin vähentämään lonkkamurtumia lääkkeettömästi.

Kymmenen vuotta kestäneeseen seurantatutkimukseen osallistui kaikkiaan 2182 uusmaalaista naista, jotka olivat tutkimuksen käynnistyessä 60–70-vuotiaista. Puolet osallistui murtumanehkäisyohjelmaan ja puolet muodosti kontrolliryhmän. Murtumanehkäisyohjelmaan osallistuneista 12 sai lonkkamurtuman tutkimusaikana. Vastaava luku kontrolliryhmässä oli 29 lonkkamurtumaa.

Tutkimusryhmät hankittiin satunnaisotantana väestötietojärjestelmästä. Molemmat ryhmät täyttivät sairauksia, lääkehoitoa, elintapoja ja murtumia koskevan kyselykaavakkeen tutkimuksen käynnistyessä ja neljä kertaa seurannan aikana.

Murtumanehkäisyohjelma käynnistyi viikon mittaisella kurssilla, jonka aikana annettiin osteoporoositietoutta ja neuvottiin ehkäisemään murtumia lääkkeettömästi. Kymmenen vuoden seuranta-aikana järjestettiin kaksi kertauspäivää.

Osanottajat saivat myös ravintoneuvontaa, jossa suositeltiin käyttämään maitotuotteita päivittäisen kaliumin tarpeen saavuttamiseksi. Lisäksi suositeltiin kalan ja vitamiinivalmisteiden syömistä D-vitamiinin saannin varmistamiseksi. Suosituksiin kuului myös reipasta liikuntaa viisi kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan. Kaatumisriskin vähentämiseksi ohjattiin turvalliseen liikkumiseen niin sisällä kuin ulkona sekä apuvälineiden käyttöön. Tavoitteena oli myös saada vähennetyksi väsyttäviä lääkkeitä. Elämäntapamuutoksista esille nousi erityisesti tupakoinnin lopettaminen.

Tutkimuksen toteutti Miina Sillanpään Säätiö ja tutkijana toimi sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Tuula Pekkarinen. Hän arvioi, että tutkimuksessa käytetty ohjelma olisi toteutettavissa pienin lisäkustannuksin terveyskeskuksissa tai kuntoutuspalveluja tarjoavissa organisaatioissa, joissa on tarjolla fysioterapeutin, ravitsemusterapeutin, toimintaterapeutin ja lääkärin palveluita.

Tutkimusryhmässä murtumat alkoivat vähentyä, kun ohjelmaa oli toteutettu neljän vuoden ajan. Lonkkamurtumien vähenemisestä seuraisi huomattavia säästöjä. Yhden lonkkamurtuman ensimmäisen vuoden kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 20 000 euroa. Jos potilas joutuu laitoshoitoon, kustannukset suurenevat 2,5-kertaisiksi.

Vuosittain Suomessa sattuu noin 7 000 lonkkamurtumaa. Arvioidaan, että joka toinen 50 vuotta täyttänyt nainen ja joka neljäs mies kokee osteoporoottisen murtuman elämänsä aikana.

Hertta Vierula
Kuva: Pixmac