Paraneeko kauniissa sairaalassa nopeammin kuin epäviihtyisässä?
Mitkä tekijät ohjaavat sairaalasuunnittelua?
Julkisen rahan niukkuus? Estetiikka? Lääketieteen ammattilaisten vaatimukset? Arkkitehtien ambitiot? Suomen yhdessä uusimmista ja varmasti myös kauneimmista sairaaloista pohdittiin maaliskuun alussa terveyden ja suunnittelun yhteismitallisuutta.
Turun yliopistollisen sairaalan uusi T-sairaala herätti ihastusta myös seminaarin kansainvälisissä puhujavieraissa, jotka muistuttivat, että sairaala kannattaa rakentaa edistämään terveyttä mieluummin kuin ehkäisemään sairautta. Useinhan sairaalaympäristön merkitystä vähätellään ja muistutetaan kovien numeraalisten tai lääketieteellisten faktojen ajavan esteettisyyden edelle.
- Vanhanaikaiset sairaalat ovat kalliita käyttää; se on viime vuosina pystytty myös tieteellisesti osoittamaan, totesi amerikkalaisarkkitehti Derek Parker. Hän on vetänyt USA:ssa viitisen vuotta tutkimusta, jossa on vertailtu eräiden uusien sairaalarakennusten haittoja ja hyötyjä joko vanhempiin tai eri tavalla suunniteltuihin vastaaviin sairaalarakennuksiin.
- Potilaiden kaatumisia ja putoamisia pystytään vähentämään visuaalisilla keinoilla ja potilashuoneiden sisustusratkaisuilla. Tästä koituu selkeitä kustannussäästöjä myös yhteiskunnalle, Parker toteaa.
- Potilassiirtoja voidaan vähentää ja toimenpiteisiin siirtymiseen vaadittavia odotusaikoja lyhentää järkevillä logistisilla ratkaisuilla. Ns. medical paid hours on amerikkalainen laskennallinen käsite, jolla voidaan muun muassa mitata aikaa, jonka potilas ja henkilökunta odottavat toimenpiteiden välissä turhaan. Odotusajoillekin saadaan siten hinta, jatkaa Parker.
Hän muistuttaa, että hyvästä suunnittelusta koituu säästöjä myös sairaalainfektioiden vähenemisessä. Erässä vertailussa alenema oli 10-11 prosenttia. Jos sairaalasuunnitteluun otetaan mukaan myös tietotekninen suunnittelu, lisäsäästöjä löydettiin myös muun muassa lääkitysvirheiden vähentyessä.
Parker kertoi myös eräästä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten hoivasairaalasta, jossa suunnittelussa oli otettu huomioon muun muassa yksityiset tilat lasten ja vanhempien tapaamisia varten. Vanhemmat viettivät aiempaa pidemmän aikaa lastensa luona, mikä selvästi paransi lasten hyvinvointia.
Usein puhutaan myös vanhusten laitostumisesta jopa lyhyenkin akuutin sairausjakson aikana. Eikä ole usein nuorempienkaan potilaiden vaivatonta aloittaa aktiivista liikkumista esimerkiksi leikkauksen jälkeen.
- Oletteko tulleet ajatelleeksi, että sänky on lähes ainoa paikka potilashuoneissa, josta näkee ainoan viihdykkeen, television! naurahtaa Derek Parker. Kun vielä käytävillä ja muissa yleisissä tiloissa saattaa maata potilaita, harvaa houkuttaa lähteä aktiivisesti liikkeelle oman huoneen ulkopuolelle.
Parantava solina
- Ympäristönsuunnittelulla voidaan lievittää ihmisen stressiä, sanoo puolestaan Karoliinisessa Instituutissa työskentelevä Alan Dilani, joka on perehtynyt nimenomaan sairaalarakennusten suunnitteluun ja toiminnallisuuteen.
- Kun sairaalan tarkoitus on tuottaa terveyttä eikä pelkkiä hoitotoimenpiteitä, sairaalaympäristöllä on merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Meistä jokainen esimerkiksi ärsyyntyy liikenteen metelistä, mutta kokee monet luonnon äänet rauhoittaviksi. Ei siis ole merkityksetöntä, voiko sairas kokea rauhoittumista sairaalassa, jossa esimerkiksi luontoa voidaan tuoda ihmisen lähelle eri keinoin, Dilani vakuuttaa.
- Vanhat sairaalat on rakennettu oman aikansa parhaimpien lääketieteellisten vaatimusten ja hoito-oppien mukaisiksi. Mutta vaatimusten muuttuessa niistä tuleekin kalliita ylläpitää sekä toiminnoiltaan että teknisiltä ominaisuuksiltaan. Jostainhan on pois esimerkiksi se aika, jonka hoitaja kuluttaa päivittäiseen kymmenen kilometrin kävelyynsä loputtomilla käytävillä, Dilani huomauttaa.
Hän pahoitteleekin, että uusia sairaaloita evaluoidaan aivan liian harvoin. Taloudellisesti ja toiminnallisesti olisi kuitenkin järkevää verrata käyttökustannuksia, tutkia potilaiden ja henkilökunnan mielipiteitä sekä rakentaa tiettyjä mittareita mittaamaan hyötyjä ja haittoja.
Turun seminaarissa todettiinkin, että esimerkiksi potilaiden kaatumis- ja putoamisonnettomuudet kyllä Suomessakin kirjataan, mutta tilastointi jätetään hyödyntämättä paljolti sen vuoksi, että tilastoluvut saadaan ehkä vasta parin vuoden kuluttua. Uuden T-sairaalan käyttäjien kokemuksia on kuitenkin tarkoitus kartoittaa, vaikka tiedetäänkin, että pelkät mielipidekyselyt saattavat tuottaa vaihtelevaisia tietoja. Kokemusperäisellä tiedolla on silti silläkin oma arvonsa.
