Per Ashorn: Köyhien maiden terveydenhuoltoa kannattaisi tukea myös itsekkäistä syistä
Samalla kun Suomi varautuu lintuinfluenssaan esimerkiksi ostamalla oseltamiviiria, sen kannattaisi käyttää rahaa terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseen maissa, joissa köyhyys ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittymättömyys estävät epidemian pysäyttämisen, sanoo kansainvälisen lääketieteen professori Per Ashorn Tampereen yliopistosta.
Ashorn on hoitanut viime kesästä lähtien viisivuotista virkaa, joka on Suomessa ensimmäinen laatuaan. Muissa Pohjoismaissa kansainvälisen lääketieteen professoreja on useita.
Ashornin mukaan lintuinfluenssa osoittaa selvästi terveydenhuollon globalisoitumisen. Se, mitä tapahtuu ihmisten terveydelle Kaakkois-Aasiassa, näkyy hyvin nopeasti Suomessakin ja vaikuttaa politiikkaan koko maailmassa:
- Mm. Yhdysvallat käyttää suuret määrät rahaa pysäyttääkseen lintuinfluenssan Kaakkois-Aasiassa toivoen tietenkin, ettei se koskaan tulisi Yhdysvaltoihin. Samalla vaikutetaan ehkä Kaakkois-Aasiankin terveydentilaan, koska lintuinfluenssaa tai vaikka SARSia ei voi pysäyttää, ellei maassa ole toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää, Ashorn muistuttaa.
Hänen mielestään Suomenkin kannattaisi myös aivan itsekkäistä syistä lisätä kehitysyhteistyömäärärahoja ja käyttää niitä pysyvää tulosta tuottaviin torjuntatoimiin, kuten terveydenhuoltojärjestelmien kohentamiseen köyhissä maissa tai absoluuttisen köyhyyden vähentämiseen.
- Se on vaikea poliittinen päätös, mutta myös meidän oman hyvinvointimme kannalta olisi viisasta saada vähennetyksi maailman eriarvoisuutta ja absoluuttista köyhyyttä. Tämä ajatus on saanut maailmalla enemmänkin kannatusta syyskuun 11. päivän jälkeen. Sen jälkeen on ehkä enemmän alettu katsoa epätoivoisten tekojen syntysijoille.
Aliravitsemus tappaa miljoonia lapsia
Kansainvälisesti vaikuttavien poikkeusolojen lääketieteellinen toiminta, katastrofilääketiede, on yksi kolmesta alueesta, joiden opetus ja tutkimus on Ashornin vastuulla. Muiksi alueiksi on nimetty globaalit terveysongelmat, erityisesti infektiot, sekä kulttuurien kohtaaminen ja kulttuurierojen huomioon ottaminen terveydenhuollossa.
- Ne ovat asioita, jotka minun pitäisi varmistaa lääkärien peruskoulutukseen. Oman tutkimustyöni kohdistan ravitsemukseen tai lasten terveyteen ylipäätään, sanoo Ashorn, joka on taustaltaan lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri. Ennen nimitystään hän työskenteli Taysin lastenklinikan vastaavana ylilääkärinä.
Ashorn tutkimusryhmineen sai viikko sitten Suomen Akatemialta yli 300 000 euron jatkorahoituksen Malawissa tehtävään, lasten aliravitsemuksen ehkäisyä ja hoitoa koskevaan tutkimukseen neljäksi vuodeksi.
Tutkimus sai alkunsa jo 1990-luvun alkupuolella, kun Ashorn työskenteli pari vuotta Malawissa Mannerheimin lastensuojeluliiton neuvolaprojektissa.
- Maailmalla kuolee vuosittain noin kymmenen miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta, ja arvioidaan, että noin puolet kuolemista liittyy jotenkin aliravitsemukseen. Ryhmän päätavoite on sekä ehkäistä että jo varhaisessa vaiheessa hoitaa aliravitsemusta ja sen tuomia terveysongelmia.
Elävänä syntyneistä malawilaislapsista noin viidennes kuolee alle 5-vuotiaina. Ashornin ryhmä on osoittanut, että taustalla on usein aliravitsemus, joka taas liittyy ennenaikaiseen syntymään, pieneen syntymäpainoon, imeväisikäisen puutteellisen lisäruokintaan sekä lapsen sairastamiin infektiosairauksiin, kuten malariaan.
Ryhmä on ollut mm. testaamassa uutta maapähkinäpohjaista ravintolisää, jota käytetään vaikeasta aliravitsemuksesta kärsivien lasten hoidossa mm. Sudanissa ja Nigerissä.
Jos eivät lääkärit, niin ketkä sitten?
Mikä on nyt kaikille maailman ihmisille syntymähetkellä odotettavissa oleva keski-ikä, Ashorn kysyy.
Vastaus on 63 vuotta - paljon enemmän kuin ihmiset yleensä arvioivat.
- Kun lääketieteessä usein jopa 90 % on faktaa ja 10 % fiktiota, niin kansainvälisessä lääketieteessä on 10 % faktaa ja loput täyttä fiktiota suurimmalle osalle ihmisiä. Kansainvälinen lääketiede on täynnä myyttejä, ja ehkä minun missioni on hävittää joitakin niistä: asettaa suomalaisten terveys globaaliin kokonaisuuteen, Ashorn miettii.
- Kuka Suomessa ajaa sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka vähentävät maailman terveydenhuollon eriarvoisuutta, elleivät sitä tee lääkärit, hän kysyy.
- Ja miten lääkärit voivat niitä päätöksiä ajaa, jos heillä ei ole tietoa asiasta?
Kansainvälisen lääketieteen eräänlaisten edeltäjien nimitykset kuvaavat näkökulman muutosta: "trooppisten sairauksien pätevyydestä", edettiin "matkailulääketieteeseen", "kehitysmaalääketieteeseen" ja globalisoitumisen myötä kansainväliseen lääketieteeseen.
- Esimerkiksi kehitysmaalääketiede lähti ajatuksesta, että toisaalla ja kaukana on jotenkin erilainen lääketiede. Lääketiede kuitenkin on sama, vain olosuhteet ovat erilaiset, Ashorn sanoo.
Monikulttuurisuus tuo väistämättä muutoksia
Suomessa asuu nyt vähän yli 100 000 ulkomaalaissyntyistä ihmistä, lääkärikunnasta noin 5 % on suorittanut lääkärintutkinnon ulkomailla ja kummankin ryhmän osuus kasvaa.
- Tämä muuttaa väistämättä sekä palvelutarvetta että terveydenhuoltojärjestelmää, ja se täytyy ottaa huomioon.
Kansainvälinen lääketiede olisi Ashornin mielestä myös luonteva ala selvittämään maahanmuuttajalasten terveyttä. Hän epäilee, että maahanmuuttajien terveys - myös lasten - on huonompi kuin muun väestön, ja uskoo, että tilannetta voitaisiin korjata terveydenhuoltojärjestelmän avulla.
- Toivon tästä yhtä tutkimussuuntaa. Monissa Pohjois-Euroopan maissa on saatu paljon viitteitä siitä, että perinataalikuolleisuus on selvästi suurempi maahanmuuttajien kuin muun väestön keskuudessa, ja esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajalasten terveys poikkeaa kauttaaltaan valtaväestön lasten terveydestä.
Miten opiskelijoille sitten aiotaan opettaa monikulttuurisuutta? Ashornin mukaan ei ainakaan antamalla toimintaohjeita kulttuureittain: tässä kulttuurissa tehdään näin, tuossa noin. Ei yksin senkään takia, että kulttuureja on niin monia.
- Sen sijaan yritämme opettaa avoimuutta: kaikilla ei ole samanlainen tausta ja maailmankuva, ja se täytyy ottaa huomioon potilas-lääkärisuhteessa. Potilasta kannattaa kuunnella tarkasti, myös sydämellään ja silmillään, eikä häntä tule yrittää asettaa lääkärin oman ennakkokäsityksen mukaiseen muottiin. Tässä opetuksessa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta sen merkitys kasvaa kulttuurin monipuolistumisen mukana.
Perusopetuksessa opiskelijat aiotaan perehdyttää monikulttuurisuuteen esimerkiksi lähettämällä heidät tapaamaan maahanmuuttajia ja keskustelemaan näiden kokemuksista suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä.
Kansainvälistä lääketiedettä ei perusopetuksessa ylipäätään opeteta erillisenä jaksona, vaan sen aiheet sisällytetään muuhun opetukseen: syntyvyys ja sen säännöstely maailmalla, terveyden edellytysten globaali jakauma, lisääntymisterveys ja äitiyskuolleisuus, sotien terveysvaikutukset, infektioiden globaali merkitys, WHO:n välttämättömät lääkkeet -ohjelma jne.
Master-ohjelma ulkomaille pyrkiville
Jatko- ja täydennyskoulutukseksi Suomeen suunnitellaan Tampereen yliopiston koordinoimaa Master of International Health -ohjelmaa, josta on tehty ehdotus opetusministeriölle.
Laajaan vuoden, kahden mittaiseen ohjelmaan voisivat Ashornin mukaan osallistua lääkärit, jotka haluavat keskittyä kansainvälisiin asioihin, mennä ulkomaille töihin tai jotka päättävät Suomessa terveydenhuollon järjestelmistä. Ne, jotka haluavat tietää vähän lisää esimerkiksi monikulttuurisuudesta, voivat valita ohjelmasta pienempiä osuuksia täydennyskoulutukseksi.
Lääkärien lisäksi koulutukseen aiotaan ottaa myös muiden alojen korkeakoulututkinnon suorittaneita.
Ulkomaille pääsyä yritetään helpottaa
Suomalaiset lääkäriopiskelijat ovat erittäin kiinnostuneita kansainvälisestä lääketieteestä ja varsinkin mahdollisuuksista työskennellä katastrofialueilla. Näihin töihin on kuitenkin vaikea päästä.
- Itse asiassa kaikkiin kansainvälisiin tehtäviin on vaikea päästä, oli kyse sitten Punaisen Ristin henkilöreservistä tai muista terveydenhuollon töistä ulkomailla. Vaatimukset ovat kovat sekä koulutuksen että työkokemuksen suhteen, ja usein edellytetään jo aikaisempaa työkokemusta ulkomailta, Ashorn sanoo.
Hän toivookin yksikkönsä pystyvän luomaan suhteita kansainvälisesti toimiviin järjestöihin, niin että lääketieteen opiskelijoille järjestyisi mahdollisuuksia päästä harjoittelijoiksi ulkomaille järjestöjen kautta. Harjoittelumahdollisuuksia yritetään myös järjestää kansainvälisten Global Health -kurssien kautta.
Ashornin mukaan Suomessa on jo nyt varauduttu akuutteihin katastrofeihin tehokkaasti: kirurgian ja anestesian opetus on tasokasta ja Suomessa on erittäin hyvin toimiva kansallinen Punainen Risti.
- Niinpä sen osuuden perusopetukseen on itse asiassa kaikkein vähiten tarvetta. Akuutteja katastrofeja pitää hoitaa niiden, jotka ovat jo hyviä omalla alallaan. Katastrofeissa vaikeinta on niiden ennaltaehkäisy, joka ei enää olekaan lääketiedettä, kuten esimerkiksi tsunami osoitti, sekä katastrofien jälkihoito, Ashorn huomauttaa.
Opiskelijoita katastrofilääketiede kuitenkin kiinnostaa. Pari vuotta sitten Suomessa kysyttiin lähes 1 300:lta lääketieteen opiskelijalta, pitäisikö kansainvälisen lääketieteen opetuksen olla Suomessa pakollista. Pakollista opetusta piti tarpeellisena 77 % opiskelijoista, valinnaista opetusta peräti 90 % opiskelijoista. Opetusta toivottiin erityisesti katastrofilääketieteestä, mutta myös työskentelystä ulkomailla, infektiotaudeista, sodista ja konflikteista sekä pakolaisista ja maahanmuuttajista.
Ashorn arveleekin, että sosiaalinen omatunto on taas nostamassa päätään opiskelijoiden keskuudessa.
- He ovat innostuneita kansainväliseen lääketieteeseen liittyvistä kysymyksistä ihan sellaisesta epäitsekkäästä lähtökohdasta, että pitäisi tehdä jotain hyvää!
