Ruisleivällä myönteinen vaikutus terveiden ihmisten glukoosiaineenvaihduntaan
Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitokselta väitellyt laillistettu ravitsemusterapeutti Katri Juntunen toteaa, että ruisleivän syömisen jälkeen veren glukoosipitoisuuden säätelyssä tarvitaan vähemmän insuliinia kuin vehnäleivän nauttimisen jälkeen. Väitöskirjan kolmen osatutkimuksen tavoitteena oli paitsi tutkia ruisleivän syömisen vaikutuksia aterianjälkeisiin veren glukoosi- ja insuliinivasteisiin myös selvittää mekanismeja ja ruisleivässä olevia tekijöitä, jotka vaikuttavat näihin vasteisiin.
Tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavia ravintotekijöitä ovat energian ja kovan rasvan liiallinen saanti ja vähäinen ravintokuidun syöminen. Tyypin 2 diabeteksen pienentynyt riski on taas yhteydessä runsaaseen kokojyväviljan ja kokonais- sekä viljakuidun syömiseen. Ruisleivän vaikutuksia glukoosiaineenvaihduntaan ei ole täysin tunnettu.
Kahteen ensimmäiseen ateriatutkimukseen osallistui 10 tervettä miestä ja 10 naista ja kolmanteen 19 vaihdevuosi-ikäistä naista. Kaikilla koehenkilöillä yhtä lukuun ottamatta oli normaali glukoosinsieto. Koehenkilöt söivät satunnaistetussa järjestyksessä 50 grammaa imeytyvää hiilihydraattia sisältäviä annoksia erilaisia kaupan olevia ja kokeellisia ruisleipiä. Vertailutuotteena käytettiin vaaleaa, ranskanleiväntyyppistä vehnäleipää. Paastoverinäyte ja 8 aterianjälkeistä verinäytettä otettiin 3 tunnin aikana syömisen aloittamisesta. Näytteistä määritettiin veren glukoosin, insuliinin ja maha-suolikanavan hormonien (GIP ja GLP-1) pitoisuudet. Insuliinin eritystä tutkittiin veren C-peptidipitoisuuksien määrityksen avulla. Lisäksi osaan koeleivistä lisättiin leivonnan yhteydessä parasetamolia, jonka pitoisuuden vaihtelut veressä kuvastivat mahalaukun tyhjenemisnopeutta. Tämän lisäksi tutkittiin koeleipien rakennetta mikroskopoinnilla ja tärkkelyksen hajoamista in vitro -hydrolyysimenetelmän avulla.
- Insuliinin eritystä lisäävän hormonin eritys väheni ruisleivän syömisen jälkeen vehnäleivän nauttimiseen verrattuna. Todennäköisesti ruisleivän kova ja tiivis rakenne samoin kuin kokonaiset jyvät leivässä hidastavat tärkkelyksen hajoamista ohutsuolessa, mistä seuraa hiilihydraattien hidas imeytyminen. Tärkein tekijä, joka ruisleivässä vaikutti glukoosiaineenvaihduntaan, oli leivän tärkkelyksen tila. Kun vehnäleipää leivotaan, tärkkelys imee vettä, turpoaa voimakkaasti ja tulee helposti hajoavaksi. Ruisleivässä sen sijaan amyloosi valuu ulos, ympäröi tärkkelysjyväsen ja muuttuu hitaasti hajoavaksi tärkkelykseksi. Tärkkelysjyväsen ympäröimä amyloosi estää myös jyväsen sisällä olevan amylopektiinin hajoamista. Ruiskuidun määrällä tai laadulla ei havaittu olevan vaikutusta aterianjälkeisiin veren glukoosi- ja insuliinivasteisiin, sanoo Katri Juntunen.
Jatkotutkimuksen koehenkilöillä metabolinen oireyhtymä
Väitöstutkimuksen neljännessä osatyössä 20 vaihdevuosi-ikäistä naista söi päivittäin runsaskuituista ruisleipää ja vaaleaa vehnäleipää satunnaistetussa järjestyksessä osana tavallista ruokavaliota 8 viikon ajan. Leivän osuus päivittäisestä energiansaannista oli vähintään 20 prosenttia. Leipäjaksojen alussa ja lopussa otetuista paastoverinäytteistä määritettiin veren glukoosi- ja insuliinipitoisuudet. Ennen tutkimuksen alkua ja leipäjaksojen lopussa tehtiin suonensisäinen glukoosirasituskoe, jonka perusteella laskettiin ensi vaiheen insuliinin eritys samoin kuin insuliiniherkkyyttä ja glukoositehokkuutta kuvaavat indeksit.
- Neljännessä osatyössä havaittu insuliinin ensi vaiheen erityksen lisääntyminen, joka oli seurausta ruisleivän päivittäisestä syömisestä, tehostaa aterianjälkeisen veren glukoosivasteen säätelyä ja ylläpitää siten haiman normaalia insuliinin erityskykyä.
- Tutkimus osoitti, että ruisleipä tehostaa glukoosiaineenvaihdunnan säätelyä terveillä koehenkilöillä. Mikäli nämä tulokset voidaan todentaa myös riskiyksilöillä, kuten niillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto, ruisleivän käyttö voinee myötävaikuttaa myös diabeteksen ehkäisyyn osana muuten terveellistä ruokavaliota. Koska ruisleivän tärkkelys hajoaa ja imeytyy hitaasti ohutsuolesta, myös diabeetikot hyötynevät ruisleivän syönnistä glukoositasapainon säätelyssä, Katri Juntunen summaa.
Tutkimus jatkuu parhaillaan Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksella koehenkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä.
- Kolme kuukautta kestävään tutkimukseen osallistuu 77 koehenkilöä. Toinen ryhmä syö ruisleipiä ja toinen joukko täysjyvävehnä- ja kauraleipiä. Täysjyväviljan vaikutuksia tutkitaan näiden henkilöiden glukoosi- ja insuliinivasteisiin. Tutkimus päättyy toukokuussa, kertoo tutkija Leena Toppinen.
