Ensisijaiseksi hoidoksi suositetaan psykoterapiaa.

Traumakeskeiset psykoterapiat ja masennuslääkehoito ovat tutkimustiedon mukaan vaikuttavia hoitomuotoja voimakkaasti järkyttävien tapahtumien aiheuttamien mielenterveyden häiriöiden hoidossa.

Uudessa Käypä hoito -suosituksessa traumaperäisen stressihäiriön ensisijaiseksi hoidoksi suositetaan psykoterapiaa.

Muut samanaikaiset häiriöt tavallisia

Traumaperäiset stressihäiriöt ovat melko tavallisia, kaiken ikäisiä henkilöitä koskevia mielenterveyden häiriöitä. Länsimaissa on arvioitu että 35–90 prosenttia väestöstä kohtaa elämänsä aikana traumaattisen tapahtuman, jonka järkyttävyys on niin voimakas että se voi aiheuttaa stressihäiriön.

Järkyttävän tapahtuman kokeneista enintään neljännekselle kehittyy hoitoa vaativa traumaperäinen stressihäiriö, joka voidaan todeta noin kolmanneksella diagnosoiduista potilaista vielä vuosienkin jälkeen.

Diagnoosi perustuu lääkärin tekemään haastatteluun. Apuna voidaan käyttää oireiden esiintymistä kartoittavia kyselyjä. Mikäli voimakkaita akuuttivaiheen oireita ei esiinny, voidaan tarkempi diagnoosi ja pitempiaikainen hoitoratkaisu tehdä vasta kuukauden kuluttua stressitapahtumasta.

Muiden psyykkisten häiriöiden samanaikainen esiintyminen on tavallista. Tällaisia häiriöitä ovat mm. erilaiset masennustilat, alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttö tai riippuvuus niistä sekä erilaiset ahdistuneisuushäiriöt.

Lääkkeitä ei alkuvaiheessa suositella

Potilaan asianmukainen somaattinen tutkimus ja hoito alkuvaiheessa sekä psykososiaalisen tuen järjestäminen ja huolellinen diagnostiikka ovat olennaisia. Lääkkeitä ei suositella alkuvaiheessa lukuun ottamatta unihäiriöissä lyhytaikaisesti mahdollisesti tarvittavaa nukahtamislääkettä.

Lieviä ja 1–2 kuukautta kestäneitä traumaperäisiä stressihäiriöitä voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa psykiatristen konsultaatioiden tuella. Vaikeat tai pitkäaikaiset stressihäiriöt kuuluvat psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Lääkehoitoa käytetään, mikäli psykoterapian vaikutus jää puutteelliseksi tai potilas ei ole motivoitunut psykoterapeuttiseen hoitoon. Ensisijaisesti käytetään masennuslääkkeitä, jotka aloitetaan pienellä annoksella ja annostusta suurennetaan asteittain. Masennuslääkkeiden käyttöä tulisi jatkaa hoitovasteen saavuttamisen jälkeen vähintään 12 kuukautta.

Varhain aloitettu, altistusta sisältävä lyhyt kognitiivinen käyttäytymisterapia ilmeisesti vähentää traumaperäisen stressihäiriön kehittymistä. Kertaistuntona toteutettu psykologinen jälkipuinti ei ehkäise traumaperäisen stressihäiriön kehittymistä.

Sirpa Kulonen