Tutkimus: Espanjantauti jäi Suomessa sodan varjoon
- Maailmanlaajuisen virusinfektion tappavuus on suuri mysteerio, mutta pandemian laajuuteen ja tuhoisuuteen vaikuttavat aina kunkin maan yhteiskunnallinen tilanne, talous ja kehittyneisyys, tutkija Eila Linnanmäki sanoo.
Eija Linnanmäki tutki väitöstyössään espanjantaudin aiheuttamaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta sekä terveydenhuoltojärjestelmän valmiuksia Suomessa vuosina 1918-1920. Lauantaina Helsingin yliopistossa tarkastettava väitös on ensimmäinen laaja tutkimus espanjantaudista Suomessa. Väittelijä on filosofian lisensiaatti pääaineena mikrobiologia, mutta tutkimus kuuluu talous- ja sosiaalihistorian alaan.
Espanjantaudiksi nimetty influenssapandemia kylvi kuolemaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen koko maailmassa. Suomeen se saapui aikana, jolloin maa oli sisällissodan takia taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kaaoksessa, punavangit viruivat vankileireillään ja elintarvikepula oli huutava.
- Tauti oli kuolleisuutensa puolesta sisällissotaan vertautuva kriisi, mutta sen kärsimykset menivät sodan kärsimysten kylkiäisenä, Linnanmäki sanoo.
Influenssaepidemiasta puhuttiin vähän, koska maassa oli tärkeämpääkin puhumista. Kun olot rauhoittuivat, myös tauti sai enemmän julkisuutta.
Terveydenhuoltojärjestelmällämme ei ollut valmiuksia kohdata pandemiaa.
- Influenssaa pidettiin lähinnä vain kiusallisena sairautena, mutta ei silloin olisi ollut keinojakaan sen estämiseksi tai hoitamiseksi, tutkija muistuttaa.
- Vaikka influenssavirus yleensä on vaarallisin iäkkäille ja pitkäaikaissairaille, espanjantauti tappoi varsinkin nuoria aikuisia, Linnanmäki sanoo.
Kaikkiaan influenssaan ja siihen kytkeytyviin jälkitauteihin kuten keuhkokuumeeseen kuoli vuosien 1918 ja 1919 aikana 19 000-27 000 ihmistä. Suomen väkiluku oli tuolloin 3,1 miljoonaa.
Kuolleiden määrän suuri haarukka selittyy pääosin kuolemansyiden rekisteröinnin puutteilla. Myös vankileirikuolemat sekoittavat pakkaa, Linnanmäki kertoo.
Kun espanjantaudin maailmanlaajuisesta kuolleisuudesta puhutaan, unohdetaan usein, että valtaosa uhreista asui köyhissä maissa. Paremmin selviytyivät kehittyneemmissä maissa asuvat, jopa maailmansodan jälkeisessä tilanteessa.
Sama asetelma tulee toistumaan seuraavankin pandemian aikana, Linnanmäki huomauttaa.
- Kehitysmaiden tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Suurissa slummeissa ja metropoleissa tauti leviää äärettömän nopeasti. Eikä näille miljoonille saada antibiootteja, puhumattakaan täsmälääkkeistä tai rokotteista.
