”Minä hoidan potilaita - en omaisia”
Kokeneen kollegan sanat muistuvat mieleen vuosien jälkeen: "Minä hoidan potilaita, en omaisia". Melko tylyä, vaikka ymmärrettävää arjen kuormituksessa. Nyt ajat ovat toiset: omaisilla on kasvava rooli terveydenhuollossa, halusimmepa tai emme. Kohtaamme heidät yhä useammin yhteistyökumppaneina päätöksenteossa. Toisaalta he tarvitsevat myös tukeamme, sillä läheisen vakava sairaus on elämän vaativinta aikaa. Ei ole yhdentekevää, millainen kuva lapselle tai puolisolle jää kuolevan hoidosta. Inhimillinen kohtaaminen on ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää, vaikkei taivukaan satunnaistetussa tutkimuksessa todistettavaksi.