Eettinen stressi koettelee monia lääkäreitä
Pahimmillaan se voi aiheuttaa jopa tunteen, että on hajoamassa kappaleiksi.
Eettistä työkuormitusta koetaan tilanteissa, joissa henkilökohtaiset ja ympäristön arvot ovat ristiriidassa – kun ei tiedä mikä on oikea tapa toimia tai joutuu valitsemaan ei-toivottujen vaihtoehtojen välillä.
Terveydenhuollossa kuormitus liittyy usein kiireeseen.
– Aikapulassa joudutaan hoitamaan etänä asioita, jotka olisi syytä arvioida vastaanotolla. Joudumme esimerkiksi hoitamaan diabeteksen vuosikontrolleja usein tekstiviesteillä labratulosten tultua. Elintapaohjaukseen ei ole aikaa. Hoidon jatkuvuus on päästetty rapautumaan, toteaa Anna Siitonen, joka työskentelee terveyskeskuslääkärinä Tampereella.
Kiirettä lisäävät toistuvat YT-neuvottelut ja rekrytointikiellot. Hoitojonot kasvavat.
– Kun resursseista on puute, sammutetaan tulipaloja sen sijaan, että estettäisiin niitä syttymästä. Potilaille on varattu liian vähän aikaa. Sen sijaan sitä kuluu hölmöihin asioihin. Sihteereitä ei ole enää juuri missään. Lääkärit joutuvat jopa laittamaan kutsukirjeitä kuoriin.
Hölmönä Siitonen pitää myös ylenpalttista kirjaamista. Se on lisääntynyt, kun hyte-rahoitus perustuu diagnoosikoodeihin.
Lausuntoruljanssikin kuormittaa.
– Lausunnoista osa on turhia. Niitä on pakko kirjoittaa, vaikka niistä ei olisi mitään hyötyä, Siitonen sanoo.
Eettistä stressiä perusterveydenhuollossa aiheuttavat myös potilaiden epäspesifiset oireet ja niistä koituva päätöksenteon vaikeus. Usein ei ole mahdollista päästä varmaan diagnoosiin. Milloin uskaltaa päättää, että odotetaan ja katsotaan sitten uudelleen?
– Piilopriorisointia joutuu perustasolla tekemään joka päivä. Työnantajat eivät ole halukkaita antamaan virallisia ohjeita, mitä voi missäkin resurssipulatilanteessa jättää tekemättä. Vastuu jää yksittäisen lääkärin harteille, Siitonen sanoo.
Asioiden kaunistelu ei auta
Myös syöpätautien hoidossa eettisen stressin taustalla ovat muun muassa henkilökuntapula, ajan puute ja lisääntyneet hallinnolliset työt. Mahdollisuudet potilas-lääkärisuhteen vaalimiselle ja korkeatasoiselle hoidolle heikkenevät.
Eettistä kuormitusta aiheuttaa myös syöpähoitojen monimutkaistuminen.
– Potilailla on entistä enemmän tutkimus- ja hoitokäyntejä. Hoitolinjoja on yhä enemmän. Osa hoidoista on kalliita, ja monien lääkkeiden käyttöönotossa on rajoituksia, kertoo Taysissa syöpälääkärinä toimiva Veera Salminen.
Oikean hoidon valinta voi olla vaikeaa. On tasapainoteltava hoidon hyötyjen ja haittojen välillä. Lisäksi potilailla tai omaisilla voi olla eri käsitys sairaustilanteesta kuin lääkärillä. Huonojen uutisten kertominen potilaalle voi tuntua raskaalta.
– Joillakin kollegoilla on tapana ylisuojautua ja tehdä laastarihoitoja. Se kasaa kuormitusta muille, Salminen sanoo.
Häntä risoo myös se, että johto toisinaan kaunistelee totuutta ja pakenee byrokratian suojiin, eikä puutu epäkohtiin. Ei esimerkiksi uskalleta myöntää, että potilaat eivät pääse ajoissa hoitoon.
Onkologeilla on Salmisen mukaan kolme selviytymiskeinoa. Ensimmäinen on yrittää vielä enemmän. Silloin vaarana on työuupumus. Toinen keino on äärimmäinen rajaaminen ja suojautuminen, jolloin vaarana on hoidon laadun heikkeneminen. Viimeinen keino on työpaikan vaihto.
Organisaatioiden rooli on keskeinen
Jan Nyberg toimii psykiatrian erikoislääkärinä Husissa.
– Pahimmillaan eettinen stressi voi aiheuttaa väsymystä, epätoivoa ja jopa tunteen, että on hajoamassa kappaleiksi, hän sanoo.
Miten eettiseen stressiin sitten pitäisi suhtautua?
Yksilötasolla on tärkeää tunnistaa tilanne ja tarvittaessa ohjautua työnohjaukseen tai psykoterapiaan.
Keskeistä on kuitenkin organisaation rooli. Jos työyhteisössä voidaan keskustella vaikeistakin aiheista, lopputulos on parempi kuin jäykässä ja hierarkkisessa organisaatiossa, jossa asioista vaietaan.
– Olennaista on, että organisaatiot laativat eettisiä ohjeistoja ja kiinnittävät huomiota turvallisen, avoimen ja keskusteluun kannustavan ilmapiiriin luomiseen, Nyberg painottaa.
Juttu perustuu luottamuslääkärien marraskuisen koulutustilaisuuden esityksiin.
