Lääkäriliiton kunniajäsen, professori Jaakko Karvonen kuoli pitkäaikaisen sairauden seurauksena aprillinpäivänä Helsingissä. Hän oli syntynyt elokuussa 1945 Helsingissä ja oli kuollessaan 79-vuotias.

Jaakko Karvonen pääsi ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta (Norssista) ja aloitti lääketieteen opintonsa Helsingin yliopistossa vuonna 1963. Kodin perintönä Karvosen elämään sisältyivät ihosairaudet, perhoset, korttipelit ja yhteisistä asioista huolehtiminen. Lääkäriksi kouluttautuminen ei ollut täysin sattumanvaraista, sillä sekä hänen isänsä että arkkiatri-isoisänsä olivat iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäreitä. Opiskeluaikanaan hän oli kurssinsa isäntä. Hän järjesti mm. säännölliset kurssikokoontumiset ja puhui niissä aina ylpeänä kurssitoveriensa saavutuksista.

Jaakko Karvonen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1969, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäriksi 1975 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1976 psoriaasin genetiikasta. Vuosina 1976–2001 Karvonen työskenteli iho- ja sukupuolitautien apulaisprofessorina ja professorina Oulun yliopistossa. Hän oli arvostettu ja aktiivinen opettaja, ja lääketieteen opiskelijat valitsivat hänet kahdesti vuoden luennoitsijaksi. Karvonen oli 1970-luvulla ideoimassa Ihotutkimuspäivä-tapahtumaa, joka on järjestetty jo yli 40 kertaa. Karvonen toimi aktiivisesti Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksessä: varapuheenjohtajana 1991–1993, puheenjohtajana 1994–1996 sekä talousvaliokunnan puheenjohtajana ja vuosikokouksen puheenjohtajana kuolemansa saakka. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet valittiin 2005. Karvonen vaikutti mm. Pohjoismaisen ihotautilääkäriyhdistyksen ja Euroopan ihotutkimusjärjestön hallituksissa. Instrumentariumin tiedesäätiön hallituksessa Karvonen toimi vuodesta 1991 lähtien. Hän oli Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen 1983–2003 ja sen puheenjohtaja 1995–2002. Lääkäriliiton kunniajäseneksi hänet valittiin 2009.

Lääkäriliitossa toimimistaan hän piti järjestöuransa mieleenpainuvimpana aikana, ja rooliaan valtakunnansovittelijan johdolla toimivan vuoden 2001 lääkärilakon sovittelulautakunnan jäsenenä hän kuvasi puheenjohtajuuskautensa huipentumaksi. Hän usein viittasi sovittelun yölle venyviin kokouksiin, joissa hän piti lääkärineuvottelijoiden neuvotteluvalttina päivystysten koulimaa kykyä valvoa ja tehdä töitä taukoamatta vastapuolen neuvottelijoiden jo väsähdettyä.

Lakkovuonna Jaakko Karvonen palasi Helsinkiin toimiakseen vuoteen 2009 asti Husin johtajaylilääkärinä ja Helsingin yliopiston ihotautien professorina. Johtajaylilääkärinä hän puolusti määrätietoisesti ja luonteelleen rohkeasti tutkimuksen ja opetuksen merkitystä sekä potilaiden asemaa vuosikymmenen poliittisissa ja taloudellisissa Husiin kohdistuneissa ristipaineissa. Husin kriisiksikin kutsutussa tapahtumassa johtajalääkärin asema romutettiin hetkeksi, mutta lääkäreiden yhteisenä rintamana osoittama vastustus korjasi tilanteen, muuttaen johtajaylilääkärin asemaa jopa aiempaa vahvemmaksi. Meilahden kampuksella Karvonen toimi myös pitkäaikaisena Biomedicum Helsinki-säätiön ja Hyks-instituutin hallitusten puheenjohtajana.

Jaakko Karvosen kodin perintönä syntynyt rakas harrastus oli perhosten keräily. Hän tunsi kaikki Suomen perhoslajit ja kuvasi myös tieteelle uusia lajeja. Toinen harrastus oli korttipelit, etenkin skruuvi, ja Helsingin Suomalaisen Klubin korttipöydät kuuluivat hänen eläkevuosiensa vakiopaikkoihin. Hän oli paitsi loistava pelaaja myös pelin arvostettu opettaja ja kouluttaja. Hangon huvila oli Karvoselle erittäin rakas: sinne hän myös kutsui säännöllisesti ystäviään kesänviettoon.

Jaakko Karvosta jäävät kaipaamaan lapset ja lastenlapset sekä erittäin laaja joukko ystäviä ja kollegoita.