Klaus Langen 10.1.1958–19.12.2022
Kohta on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Klaus Walter Langen kuoli 64-vuotiaana sydäninfarktin jälkiseurauksiin. Perusterveen ja liikunnallisen miehen matka tuli päätökseen.
Tiemme kohtasivat v.1974 suomalaisten ja saksalaisten nuorten kesäleirillä Rokuan vaaramaisemissa. Kirjeitä ja kortteja läheteltiin kyllä useamman kanssa, mutta lopulta Klaus jäi ainoaksi.
Naimisiin mentiin kotikirkossani.
Olin tuolloin gradua vaille valmis kielten maisteri Oulun yliopistossa. Klaus tiesi kiinnostukseni lääketieteeseen ja ehdotti hakemista alan opiskeluun Länsi-Saksassa. Hänellä oli vielä asunto Wuppertalissa. Niinpä siitä tuli meille koti useaksi vuodeksi ja minusta tuli opiskelija Düsseldorfin lääketieteelliseen tiedekuntaan.
Klaus puolestaan aloitti opiskelun Duisburgin yliopiston teknisessä tiedekunnassa, mutta siltojen kantavuuslaskelmat eivät kiinnostaneet vuotta kauempaa. Pääsykokeet läpäistyään hänkin aloitti opiskelun Düsseldorfin yliopistossa.
Opiskelun ohessa aloitimme väitöskirjatyön (”Doktorarbeit”) oikeuslääketieteen laitoksella. Saimme laboratoriotyöt valmiiksi, mutta kokoaminen jäi kesken, kun muutimme Suomeen.
Klaus erikoistui Oysissa ensin sisätauteihin ja myöhemmin vielä keuhkosairauksiin ja allergologiaan. Hän oli jonkun aikaa töissä Lapin keskussairaalassa ja viihtyi hyvin. Lopulta asetuimme Oulaisiin. Oulaskankaan sairaalasta tuli Klausin työpaikka.
Klausin työnkuva oli uskomattoman laaja: päivittäinen potilastyö, konsultaatiot, opiskelijoiden ohjaus, viikottaiset bronkoskopiat, joskus sydämen echot. Työtään hän teki saksalaisen perusteellisesti. Potilaiden keskuudessa hän oli suosittu, eikä vuorovaikutus ollut yksisuuntaista.
Luonteeltaan hän oli hieman omanlaisensa; joskus särmikäs, kärsimätön, itsepäinen ja omiin ajatuksiin vaipunut. Mutta ehdottomasti herrasmies, kohtelias, avulias, antelias, esteetikko.
Lasten myötä Klaus tutustui erilaisiin harrastuksiin. Hän oli huoltomiehenä poikamme cartingkisoissa ja he voittivat useita mestaruuksia. Tytär kävi talleilla ja myös Klaus opetteli ratsastamaan. ”Brittipoika” eli cockerspanielimme oli rakas ystävä ja kainalossa Klausin viime hetkellä.
Klausin sanoin: ”Suomalaiset ovat sitkeitä, he voivat selvitä jopa viidestä sydäninfarktista. Saksalainen menehtyy jo ensimmäiseen.” Näin kävi.
