Kova haaste
Lääkäriliitto on vuosien mittaan kasvanut 17 000 jäsenen järjestöksi. Perinteiseen edunvalvontaan liittyvän ammattiyhdistystoiminnan ja Lääkärilehden julkaisemisen lisäksi Lääkäriliitolle on kehittynyt laaja toiminta-alue terveyspolitiikan, koulutuksen, lääketieteen etiikan ja kansainvälisten suhteiden parissa. Tuorein esimerkki yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on tiedepoliittinen ohjelma. Suuri osa tästä toiminnasta ei välttämättä näy konkreettisena lääkäreille tai tulokset eivät hahmotu Lääkäriliiton ansioksi. Jäsenkunta on viime vuosina enenevässä määrin nurissut liian heikosta edunvalvonnasta. Kasvaneet sisäiset paineet ja kuluneen syksyn repivät neuvottelutunnelmat näkyivät myös valtuuskunnan kokouksessa joulukuussa.
Olen kiitollinen saamastani kannatuksesta puheenjohtajan vaalissa, samoin kaikesta siitä kannustavasta postista, jonka olen saanut kollegakunnalta. Lämpimissä kommenteissa on ollut mukana paitsi varoituksia lähestyvästä ukonilmasta, myös lupauksia ja sitoutumisen ja tuen ilmauksia. Ilahduttavaa on ollut erityisesti se, että viestejä on tullut kaikista lääkäriryhmistä. Lääkärikunnalle näyttää olevan täysin selvää, että alkava vuosi ei tule olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista.
En erityisesti juhlinut valintaani, koska riemuun ei mielestäni ole aihetta ennen kuin seuraava virkaehtosopimus on saatu aikaan. Silloin voidaan arvioida tilanne. Uuteen hallitukseen vaihdettiin kolme Erikoislääkäriyhdistyksen edustajaa; Lauri Kyllönen, Risto Lantto ja Olli Meretoja sekä Nuorten Lääkärien Yhdistyksen edustaja Jaakko Halonen. Entisestä hallituksesta jatkavat kollegat Jarkko Ihalainen, Risto Ihalainen, Kari Pylkkänen, Pekka Saarinen ja Anne Santalahti. Hallitus tekee päätökset koko lääkärikuntaa varten, ei vain yhtä ryhmää varten. Parhaani mukaan tulen toimimaan niin, että edustan koko lääkärikuntaa - en mitään sen erityisryhmistä. Saman viestin olen saanut myös vastavalitulta hallitukselta.
Uuden virkaehtosopimuksen vääntäminen on voimia vaativa ponnistus ja sitä voisi verrata komean kiven kampeamiseen. Strategiassa on olennaista, että rautakanki on kunnollinen, että kärki sijoitetaan oikeaan paikkaan, tukikivi on myös oikeankokoinen ja oikeassa paikassa ja lopuksi se, että voimaa vääntämiseen on riittävästi. Vertauksessa näen hallituksen olevan se, joka valitsee rautakangen kärjen sijainnin ja voimankäytön suunnan, liiton toimisto on se kärki ja voima syntyy Lääkäriliiton jäsenistöstä.
Tulossa ei ole helppo eikä kevyt virkaehtosopimuskierros. Suomen Kuvalehden top ten -listassa esiintyminen on toki imartelevaa, mutta ei kelpaa pankissa reaalivakuudeksi. Yhteiskunnallisen arvostuksen tulee näkyä myös palkkauksessa. Lääkärin toimeentulo ei voi eikä saa olla kiinni päivystyksestä, ylityöstä, yksityisvastaanotosta tai keikkatöistä. Tarve ja paine olennaisiin muutoksiin ja korjauksiin julkisen sektorin lääkäreiden palkkauksessa on selvä. Uutena puheenjohtajana oma priorisointini on kiistaton. Uuden hallituksen ja myös toimiston työssä painopiste on lääkäreiden edunvalvonnassa. Syksyn paikallisosastokierroksella tavoitimme 3 700 Lääkäriliiton jäsentä. Keväällä pyrimme yhtä laajaan kenttäkierrokseen. Tavoitteena on mahdollisimman avoin vuorovaikutus lääkärikunnan ja liiton neuvottelijoiden ja päättäjien välillä.
Haaste on todella kova. Ensi reaktiona polvissa tuntui kieltämättä hieman heikolta, nyt on hihat kääritty raakaa työntekoa varten. Pidetään yhteyttä.
