Lääkäripäivät uudistuivat Myös osallistujamäärä kasvussa
Lääkäripäivät 97 avasi tapahtuman johtoryhmän puheenjohtaja Björn Eklund, joka korosti ammattitaidon jatkuvan ylläpitämisen ja kehittämisen merkitystä lääkärin työssä. Lääkärikunnan kiinnostus täydennyskoulutukseen on kasvussa, mitä osoittaa Lääkäripäivien osallistujamäärän kääntyminen jälleen nousuun. Lääkäripäivät järjestettiin nyt 25. kerran ja juhlan kunniaksi oli tilaisuuden nimi muutettu Lääketiedetapahtumasta sen vanhaan tuttuun muotoon Lääkäripäiviksi. Tapahtuman ohjelma oli uudistettu aiempaa erikoislääkäripainotteisemmaksi ja siihen liittyvää kulttuuritarjontaa sekä iltaohjelmaa oli monipuolistettu.
Eklund esitteli avauspuheenvuorossaan Lääkäriliiton, Duodecim-seuran ja Finska Läkaresällskapetin joulukuussa hyväksymää yhteistä lääkärien täydennyskoulutusta koskevaa kannanottoa, joka on otsikoitu: "Täydennyskoulutuksella laatua, tuloksia ja työn iloa". Tarve kannanoton laatimiseen on syntynyt niin kansallisista kuin kansainvälisistäkin lähtökohdista.
Kannanotossa todetaan, että täydennyskoulutus on lääkärin työhön ja ammattiin kuuluva oikeus ja eettinen velvollisuus. Sen avulla lääkärit kehittävät osaamistaan ja työskentelyään niin, että he pystyvät joustavasti vastaamaan potilaiden ja terveydenhuollon muuttuviin tarpeisiin. Tuloksena on laadukas ja tyydytystä tuottava lääkärin työ. Täydennyskoulutuksen tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja ammattikunta huolehtii sen suunnitelmallisesta kehittämisestä, koordinoinnista ja riippumattomuudesta.
Eklund muistutti lääkärien täydennyskoulutuksen hyödyttävän koko terveydenhuoltoa. Koulutukseen tarvitaan nykyistä enemmän resursseja ja nämä investoinnit ovat tavanomaisia terveydenhuollon menoja, joista päävastuu kuuluu työnantajalle ja yhteiskunnalle. Ammattitaidon kehittäminen edellyttää taloudellisten panosten lisäksi aikaa ja henkisiä voimavaroja.
- Täydennyskoulutuksen voimavarat ovat 1990-luvun alun laman aikana hälyttävästi vähentyneet. Tämän väärässä paikassa tapahtuvan säästämisen seuraukset näkyvät pidemmällä aikavälillä huonontuneena työn laatuna ja lisälasku voi muodostua säästöön nähden moninkertaiseksi, varoitti Eklund. Hän toivoi lisää varoja ja pitkäjänteisyyttä myös suomalaiseen tutkimusrahoitukseen, jotta korkeatasoinen suomalainen lääketieteen tutkimus saisi arvoisensa resurssit.
Malttia erikoislääkäriuudistukseen
Opetusministeriön alainen EU-erikoislääkärityöryhmä jätti muistionsa viime kesänä. Eklund totesi työryhmän ehdotukset erikoislääkärikoulutuksen sisällön kehittämisestä kannatettaviksi. Vaikka suomalainen spesialistikoulutus täyttääkin hyvin kansainväliset vaatimukset, on meillä puutteita erityisesti koulutuksen tavoitteellisuudessa, sen arvioinnissa ja henkilökohtaisessa ohjauksessa.
- Työryhmä teki ehdotuksen kansainvälisesti katsoen korkean erikoisalamäärämme vähentämisestä 92:sta 46:een. Lukumäärässä on varmasti vähentämisen tarvetta, mutta työryhmän ehdotus on turhan radikaali. Siinä ei ole riittävästi otettu huomioon suomalaisen terveydenhuollon erityispiirteitä eikä myöskään EU:n lääkärikoulutuksen neuvoa-antavan komitean tuoreita päätöksiä, joissa ehdotetaan EU:n lääkärikoulutusdirektiivissä mainittujen erikoisalojen lukumäärän kasvattamista 50:stä yli 70:een. Omilla uusilla määräyksillä ei saa estää suomalaisten lääkärien liikkuvuutta Euroopassa. Ennen lopullisten päätösten tekemistä suomalaisten erikoisalojen tulevasta valikoimasta opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tulee ottaa riittävässä määrin huomioon lausuntokierroksen viestit sekä kansainväliset kehitysnäkymät.
Eklund viittasi avauspuheenvuorossaan myös marraskuussa voimaan tulleeseen uuteen työaikalakiin, joka on luonteeltaan työsuojelullinen ja jonka tavoitteena on lääkärienkin työhönsidonnaisuuden vähentäminen. Uudet työaikajärjestelmät asettavat lisääntyviä laadullisia vaatimuksia koulutuksen sisällölle. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ajama vuorotyömalli ei missään muodossa sovellu erikoistumiskoulutukseen, joka on perinteisesti mestari-oppipoika-periaatteella toimivaa. Erikoistuminen ei onnistu järjestelmässä, jossa erikoistuvat lääkärit ovat vuorotyön seurauksena työssä eri aikaan kuin kouluttajansa, huomatti Eklund.
- Erikoislääkärikoulutuksen tavoitteet tulee voida saavuttaa uusissakin järjestelmissä ilman koulutusaikojen pidentämistä. Kansainvälisesti ottaen erikoistumisajat ovat meillä varsin pitkät ja opetusministeriön EU-työryhmänkin mielestä niitä tulisi päinvastoin lyhentää.
- Jotta erikoislääkärikoulutusta antavilla seniorilääkäreillä on mahdollisuus panostaa koulutustehtävään tulee harkita opetusvelvollisuuslisän käyttöönottoa. Tämä voisi olla lääketieteellisten tiedekuntien kautta ohjattavaa rahaa niiden terveydenhuollon yksiköiden opetusta antaville lääkäreille, jotka tiedekunta hyväksyy osaksi erikoislääkärikoulutusta. Järjestelmä voisi toimia samalla periaatteella kuin sosiaali- ja terveysministeriön kautta kanavoitava erityisvaltionosuus.
Ei paniikkipäätöksiä koulutusmääristä
Eklund totesi lääkärien olevan ainoa ammattiryhmä, joka on onnistunut puolittamaan työttömyytensä. Työttömiä lääkäreitä on tällä hetkellä noin 300, kun määrä korkeimmillaan vuonna 1994 oli vajaat 700. Työllisyystilanteen kohentuminen on tapahtunut lääkärikunnan omilla kollegiaalisilla toimenpiteillä, lisääntyneellä sijaisten palkkaamisella sekä valtiovallan avulla. Yliopistosairaaloiden erityisvaltionosuuden ja perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen valtionavun ansiosta työttömyyden lisääntymistä on pystytty lykkäämään, mutta näiden vaikutus ei jatkossa enää heijastu työllisyyteen.
STM on 18.12.96 asettanut uuden laskentatyöryhmän, jonka tehtävänä on tehdä arvio lääkärikoulutuksen aloituspaikkatarpeesta sekä erikoislääkärien määräennusteesta ja koulutustarpeesta vuoteen 2010 saakka. Tulevien koulutusmääräpäätösten tuleekin perustua kysynnästä ja tarjonnasta tehtäviin laskelmiin, mihinkään paniikkipäätöksiin ei ole nyt syytä mennä, painotti Lääkäripäivien johtoryhmän puheenjohtaja Björn Eklund.
Työaikalaki ja lääkärikoulutus
Uuden työaikalain vaikutuksia lääkärikoulutukseen käsitteli myös ministeri Olli-Pekka Heinonen, joka toi valtiovallan tervehdyksen Lääkäripäivien avajaisiin. Niin koulutuksen laatu kuin määrät on arvioitava työaikalain tuomien muutosten valossa, jotka hänen mukaansa merkitsevät lääkärien lisätarvetta julkiselle sektorille.
- Vaikka lääkärien tämänhetkinen työllisyys on kohentumassa ja joillain erikoisaloilla on lääkäreistä jopa pulaa, niin koulutusmäärien lisäämisellä ei akuutteja vajauksia pystytä poistamaan, vaan sisäänottomäärien arviointi vaatii pitkäjännitteisyyttä. Sisäänottomääriä koskevien päätösten on perustuttava tarvelaskelmiin. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö on joulukuussa asettanut työryhmän laskemaan lääkärikoulutuksen aloituspaikkatarvetta.
Heinonen piti tärkeänä erikoislääkärikoulutuksen laadullisen sisällön miettimistä yhteistyössä tiedekuntien kanssa. Hän totesi, että työaikalain seurauksena erikoistumassa olevien lääkärien ylitöiden määrää vähennetään, jolloin mestari-oppipoika-periaate ei enää toimi yhtä tehokkaasti kuin tähän asti samalla kun päivystysaikainen kokemus ja harjaantuminen vähenee. Heinonen ei kuitenkaan kannattanut erikoislääkärikoulutuksen pidentämistä, sillä Suomessa on jo nykyisellään sangen pitkä erikoistumisaika.
Ministeri viittasi puheenvuorossaan myös vastikään valmistuneeseen Lääkäriliiton tiedepoliittiseen ohjelmaan sekä lääkärijärjestöjen täydennyskoulutusta koskevaan kannanottoon ja totesi niissä esitettyjen näkemysten vastaavan suurelta osin opetusministeriön ja valtioneuvoston tavoitteita. Hän katsoi näillä sektoreilla olevan runsaasti yhteistyömahdollisuuksia lääkärijärjestöjen ja valtiovallan välillä. Heinonen ennakoi, että tulevaisuudessa täydennyskoulutus integroituu yhä kiinteämmäksi osaksi jokaisen lääkärin työtä.
Palkitut
Duodecim-seuran myöntämä Matti Äyräpään palkinto jaettiin nyt 29. kerran ja sen sai Helsingin yliopiston biokemian professori Carl G. Gahmberg solukalvojen rakennetta ja toimintaa käsittelevistä tutkimuksistaan. Hänen Lääkäripäivien avajaisissa pitämänsä luennon aiheena oli "Solukalvojen kiehtova maailma - perustutkimuksesta kliinisiin sovellutuksiin". Matti Äyräpään palkinnon suuruus on 60 000 markkaa.
Lääkäripäivien yhteydessä myönnettiin 50 000 markan suuruinen Pohjola-palkinto professori Veli Matti Huittiselle hänen työstään vaikeavammaisten, erityisesti sotavammaisten parissa tehdystä kuntoutuksesta. Prof. Huittinen toimii Kaunialan sotavammasairaalan ylilääkärinä ja hän on tunnettu myös lääketieteen tiedottajana. Hänen Valokeilassa tänään -luentonsa aiheena oli "Lisääkö tieto tuskaa?".
Lääkehoito teemana
Lääkäripäivien tämänkertaisena teemana oli "Hyvä lääkehoito". 6.-10.1.97 järjestettiin kaikkiaan yli 70 kurssia ja kokousta, joilla luennoi nelisensataa asiantuntijaa. Koulutukseen osallistujia oli noin 4 000, mikä oli enemmän kuin edellisenä vuonna. Lääkäripäivien suosio Suomen laajimpana lääkärien jatko- ja täydennyskoulutustilaisuutena on selvästi kasvussa.
Osallistujamäärän lisäys johtuu ainakin osittain siitä, että kurssitarjonnassa oli aiempaa enemmän otettu eri erikoisalojen tarpeet huo- mioon. Myös tapahtumaan liittyvää oheisohjelmaa oli monipuolistettu. Esillä oli mm. lääkäritaiteilijoiden teoksia esittelevä taidenäyttely sekä Lääkäripäivien historiaa kuvaava näyttely. Suuri menestys oli myös Messukeskuksen uudessa talvipuutarhassa järjestetty "Arktinen ilta tropiikissa", jonka yli tuhat paikkaa loppuivat odotettua suuremman kysynnän vuoksi kesken.
