Panem et circenses
25. Lääkäripäivät ovat jälleen ohi. Päiville osallistui lähes 4 000 lääkäriä, näyttelyvieraita oli noin 12 000. Lääkäripäivät näkyivät hyvin mediassa. Koulutustapahtumassa oli kaikkiaan 68 kurssia. Lisäksi huipputason valokeilaluennoilla kuultiin mm. Suomen Akatemian pääjohtajaa Reijo Vihkoa ja Pohjola-palkinnon saajaa professori Veli-Matti Huittista. Liitännäiskokoukset, pienryhmäkoulutukset, lounaskokoukset ja monenmoiset kekkerit tekivät viikosta paitsi kiireisen, myös antoisan. Uutena koulutusmuotona kokeiltiin pediatrian tietojen testaamisen itsearviointiohjelmaa, josta saatiin erittäin hyvää palautetta. Näyttely veti väkeä entiseen tapaan, ja posterinäyttelyn taso oli noussut. Aivan uutta oli Lääkärien kulttuuriseuran järjestämä lääkäritaiteilijoiden kuvataidenäyttely. Näin viikon päätteeksi on suorastaan hengästynyt olo, ja virikkeitä sulatellessa menee vielä jonkin aikaa!
Kruisailu luentosalista toiseen ja näyttelyn halki on kuulunut omaan tammikuuhuni jo lähes kaksikymmentä vuotta. Aloitin lääketieteen opiskelijana av-teknikon tehtävissä ja sitten valmistumisen jälkeen siirryin auditorioon lisäoppia hakemaan. Olisi vaikea kuvitella muunlaista avausta uudelle kalenterivuodelle. Joulunpyhien laiskottelun jälkeen on hyvä tehdä uudenvuodenlupauksia, ja erityisen hyödyllistä on avata uusi kausi henkisellä latautumisella; verestää ja myös kyseenalaistaa vanhoja tietoja ja taas kerran luvata itsellensä juuri tänä vuonna paneutua oman ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
Lääkäripäivien sosiaalinen aspekti on myös huomattavan tärkeä. Missä muualla tapaisi entisiä kurssikavereita, entisiä opettajia ja työkavereita ja tuttuja lääke-edustajia yhtä taajaan ja vaivattomasti. Eräällä luennolla kuulimme, että muiden ihmisten vanhuus alkaa keskimäärin kymmenen vuotta aiemmin kuin oma vanhuus ja tämän selvästi kyllä huomaa vanhoja tuttuja tervehtiessään.
Miksi juuri Lääkäripäivät sitten on tärkeä tilaisuus, onhan erikoisalayhdistyksillä omat päivänsä, klinikoilla koulutusohjelmansa ja myös lääketeollisuudella laajaa koulutustoimintaa. Parhaita lääkäripäivien piirteitä ovat eri erikoisalojen sekä terveydenhuollon eri sektoreilla toimivien kollegoiden kohtaamiset. Samaa ongelmaa tarkastellaan usean erikoisalan ja monen eri portaan hoitoyksikön näkökulmasta. Vuorovaikutus avartaa omaa käsitystä sellaisestakin ongelmasta, jonka luulee hallitsevansa. Oman erikoisalan ulkopuolelle ulottuva lääketieteellisen yleissivistyksen ylläpitäminen onnistuu näppärästi monialaisilla koulutuspäivillä. Myös laajojen, koko ammattikuntaa koskevien aihepiirien, kuten etiikan, terveystaloustieteen ja laatukysymysten, käsittely on hedelmällistä useamman erikoisalan yhteisvoimin. Helsingissä oli ilo kuulla tänäkin vuonna kansainvälisiä huippunimiä, kuten evidence based medicine -koulukunnan gurua David Sackettiä.
Kaiken kaikkiaan Lääkäripäivien osallistujamäärä on kasvussa. Kuitenkin monelle kollegalle osallistuminen oli mahdollista vain entistä lyhyemmäksi ajaksi eli 1-2 päiväksi. Julkisen sektorin terveydenhuollon kireä talous rajoittaa myös koulutusmäärärahoja. Ammattitaidosta säästäminen on kuitenkin kaikkein vaarallisinta juustohöyläämistä, mitä kuvitella saattaa. Lääkäripäivillä joku kollega esitti lääketieteellisen tiedon puoliintumisajan olevan viisi vuotta. Miten lienee, mutta lisensiaattitutkinnon lopputenttien tiedoilla ei kovin montaa vuotta laadukasta lääkärintyötä tee ilman jatkuvaa tietojen päivitystä. Kuten professori Huittinen totesi luennossaan, tieto lisää tuskaa, ja varsinkin koulutustilaisuudessa on se riski, että tajuaa tutkineensa tai hoitaneensa jonkun potilaan puutteellisesti tai vanhentuneen käytännön mukaisesti tai suorastaan päin mäntyä. Aikakausikirjojen seuraaminen on toki välttämätöntä, mutta ainakin itse olen kokenut vuorovaikutustilanteen ja keskustelun koulutustilaisuudessa avanneen monta näkökulmaa, jotka olin tekstistä nopeasti silmäillen ohittanut.
Lääkäriliitto järjestää Lääkäripäivät yhdessä Duodecim-seuran ja Finska Läkaresällskapetin kanssa. Ensi vuoden ohjelman suunnittelu on jo alkanut ja nyt päättyneestä tilaisuudesta palaute on tervetullutta. Myös uudet ideat ja toivomukset voi välittää koulutusosastolle liiton toimistoon. Ilman jatkuvaa täydennyskoulutusta joudamme museoon. Onneksi koulutus ei ole vielä siirtynyt täysin konekantaan ja kirjallisuuteen; oli taas sen verran mukavaa nauttia myös sosiaalisesta ja kollegiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Kuten muinoin senaattori Cato palasi aina lempiteemaansa "Ceterum censeo Carthaginem esse delendam" puhuttuaan Rooman senaatissa mistä muusta aiheesta hyvänsä, päätän minäkin puheenjohtajan palstan toteamukseen, että lääkärikunnan reaaliansiotasoon on saatava merkittävä korjaus.
Erinomaista koulutusvuotta hyvät kollegat!
