Kansa arvottaa kirurgit vuodesta toiseen ammattikirjon kärkeen, mutta nuorten lääkäreiden kiinnostus kirurgiaa kohtaan osoittaa hiipumisen merkkejä. Erityisen kipeästi muutos koskettaa yleiskirurgian erikoisalaa.

Ortopedian ja traumatologian sekä plastiikkakirurgian erikoisaloille riittää innokkaita opiskelijoita, mutta muista kirurgeista uhkaa tulla lähivuosina puutetta. Tämän päivän lääketieteilijät eivät enää arvosta kirurgiaa samalla tavalla kuin edeltäjänsä 20 vuotta sitten.

- Nuori lääkäripolvi on muuttunut. Enää ehkä yksi opiskelija kahdesta sadasta ilmoittaa elämänsä tärkeimmäksi asiaksi työn, muilla ykköseksi nousevat perhe ja läheiset tai vapaa-aika. Työn ehdoilla ei enää olla valmiita elämään eikä pelkkä yleisön arvostus riitä, ruotii tilannetta Meilahden sairaalan sydän- ja thorax-kirurgian klinikan ylilääkäri, professori Ari Harjula.

Kirurgia on hankalassa välikädessä, koska alaa leimaavat perinteisesti pitkät työrupeamat raskaine päivystyksineen.

Kirurgian pulmat maailmanlaajuisia

Opiskelijoiden arvomaailman murros on Harjulan mukaan osin heijastumaa lääketieteellisten tiedekuntien naisistumisesta. Kirurgiaan erikoistuvistakin jo ainakin puolet on naisia.

- Kirurgian suosion lisäämistä hankaloittaa sekin, että opetus on integroitu muihin aineisiin. Opiskelijat eivät millään ehdi saada peruskoulutuksensa aikana kunnollista käsitystä kirurgiasta.

Kirurgian kiinnostavuuden ongelmat eivät ole vain kotimaisia.

- Esimerkiksi Yhdysvalloissa ratkaisu on löytynyt ulkomailta tulevista kirurgeista. Suomessa ulkomaisten tulijoiden virtaa rajoittaa ainakin toistaiseksi kieli.

Kirurgian erikoisaloista plastiikkakirurgialla, ortopedialla ja traumatologialla on edelleen imua lääkäriopiskelijoiden keskuudessa.

- Ne ovat vahvan privaattibisneksen aloja. Työ yksityispuolella on joustavampaa ja hintatasokin varsin hyvä. Toisaalta näillä erikoisaloilla on paljon virkoja julkisellakin puolella, Harjula perustelee alojen vetoa.

Yleiskirurgia ei ole pelkkää päivystystä

Yleiskirurgian pahin kompastuskivi on Harjulan mukaan erikoisalan epämääräinen imago.

- Maakuntiin toivotaan aina saatavan lisää yleiskirurgeja, mutta silti työpaikkailmoituksissa haetaan urologiaan tai verisuonikirurgiaan erikoistuneita lääkäreitä. Nuoret taas eivät uskalla hakeutua opiskelemaan yleiskirurgiksi, kun eivät tiedä, mitä työ pitää sisällään.

Esimerkiksi HUS:ssa yleiskirurgiaan erikoistuu parhaillaan vain pari nuorta lääkäriä.

Lääketieteellisissä tiedekunnissa yleiskirurgiaan liittyviä mielikuvia on ryhdytty korjaamaan opinto-ohjelmaan tehtävin tarkennuksin.

- Tilanne on silti vaikea, koska trendi on kohti yhä kapeampaa erityisosaamista. Suurissa sairaaloissa erikoistutaan pitkälle vielä erikoisalan sisälläkin. Keskussairaaloille kehitys on haaste, sillä hyvin suppean alan osaajat eivät selviä yksin päivystyksistä.

Yleiskirurgiaan erikoistuminen ei Harjulan mukaan kuitenkaan merkitse sitä, että nuori lääkäri tuomitsisi itsensä jatkuvaan päivystyskierteeseen ja tukahduttavaan työtaakkaan.

- Yleiskirurgi voi valita suuntautumisen päiväkirurgiaan, jolloin hänen ei tarvitse lainkaan tehdä pitkiä ja raskaita, koko päivän mittaisia leikkauksia. Yleiskirurgeille on käyttöä myös esimerkiksi suurten päivystysalueiden johdossa, koska heillä on laaja-alainen näkemys kirurgiasta.