Jotta kuntoutus tuottaisi toivottua tulosta, lääkärin on oltava avoin muutoksille ja halukas moniammatilliseen yhteistyöhön. Oulun yliopistollisen sairaalan kuntoutusyksikön ylilääkäri Tapani Kallanranta kuvailee kuntoutusta peliksi, jonka kaikki palaset lääkärin pitää osata liittää toisiinsa. Kuntoutusprosessin aikana yhteistä kosketuspintaa etsitään niin sosiaalihuollon kuin potilaan lähipiirinkin kanssa.

Kuntoutus on siitä erikoinen lääketieteen laji, että sen tuloksia mitataan muutoin kuin lääketieteellisin mittarein. Väestön ikääntyessä onnistumisperusteiden keskiöön on noussut potilaan omatoimisuuden säilyminen.

- Kotona pärjääminen merkitsee vanhukselle elämänlaatua ja yhteiskunnalle säästöjä laitoshoidon kustannuksista, Kallanranta sanoo.

Kuntoutuksen kenttä on hänen mukaansa muuttunut oleellisesti parissakymmenessä vuodessa. Suuntaus kohti avohoitoa ja aiempaa lyhyempiä hoitoaikoja on pakottanut kehittämään kuntoutuksen muotoja. Samaan aikaan varhaisen kuntoutuksen hyödyistä on saatu yhä selkeämpää näyttöä.

- Työelämän ja ikärakenteen muutokset ovat muokanneet asiakaskuntaa. Kuntoutuksen tarve tosin ei ole suoraan verrannollinen ikään, sillä ikääntyneet ovat nykyisin entistä pidempään entistä toimintakykyisempiä.

Hoitoa suunniteltava kuntoutettavan ehdoilla

Kallanranta korostaa kuntoutettavien lähipiirin merkitystä.

- Omaisten rooli kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on noussut aiempaa tarkempaan tarkasteluun. Läheisetkin tarvitsevat tukitoimia, sillä kuntoutuspotilaan kotihoito voi olla äärimmäisen voimia vievää.

Kuntoutuksen suunnittelussa näkyy potilaiden itsenäisyyden lisääntyminen.

- Kuntoutuksen aseita täytyy kehittää, sillä lääkäri ei voi enää annostella hoitoa lusikalla suuhun. Potilaat ovat itse mukana päättämässä, mitä heille annetaan ja millä tavalla.

Kuntoutusprosessi lävistää yhteiskunnan

Kuntoutus sai 1980-luvulla tukevamman jalansijan julkisesta terveydenhuollosta, kun lainmuutos määritteli sen selkeästi osaksi lääketieteellistä hoitoa. Lääkäreiden koulutusohjelmiin kuntoutus on tullut kunnolla mukaan vasta viime vuosina.

- Kuntoutus on tietyssä mielessä rinnastettavissa kivunhoitoon. Jokainen lääkäri tarvitsee erikoisalastaan riippumatta jotakin tietämystä kuntoutuksesta.

Lääkärin on Kallanrannan mukaan ymmärrettävä kuntoutus kokonaisuudeksi, jonka kaikkiin osa-alueisiin oma asiantuntemus ei yksin riitä - eikä pidäkään riittää.

- Kuntoutuksen alkaessa lääkäri arvioi potilaan fyysistä, henkistä ja sosiaalista suoriutumista, lääkinnällisen kuntoutuksen, terapian ja apuvälineiden tarvetta sekä kuntoutusedellytyksiä. Sen jälkeen asiakasta tarvitsee tukea kuntoutuksen sosiaalisessa puolessa eli esimerkiksi erilaisten tukien haussa. Kuntoutuksen kuluessa joudutaan miettimään myös kodin tai työympäristön konkreettisia muutoksia.

Kallanranta pitää nyrkkisääntönä, että kuntoutuksen parissa työskentelevällä lääkärillä olisi koulutuksen tai työn kautta kokemusta vähintään kolmelta lääketieteen alalta.