Kuolema - suuri mysteeri?
Alkukesän heleydessä Lääkäriliitto, Lääketietokeskus ja Apteekkariliitto järjestivät perinteisen yhteisseminaarin terveystoimittajille. Järjestelyvuoro oli tällä kerralla Lääkäriliitolla.
Siuntion kylpylän auditorioon oli kokoontunut runsas joukko terveystoimittajia eri medioista sekä freelancereita. Varatoiminnanjohtaja Hannu Halila, seminaarin puheenjohtaja, totesi avaussanoissaan teeman olevan erittäin tärkeän. Terveystoimittajat olivat aihetta myös odottaneet ja osa oli sitä ehdottanutkin mm. Lääkäriliitolle.
Kokosimme sivuille alustajien ydinviestit. Alustukset herättivät terveystoimittajissa paljon ajatuksia, kysymyksiä ja pohdintaa. Keskustelu oli läpi seminaarin vilkasta ja monipuolista. Tieto kulkeutui mieliin ja sieluihin.
Kuolema on luonnollinen osa elämää, mutta kuolevalle on taattava hyvä kuolema, kun kuoleman saapuminen on odotettavissa.
HEAD OF DRUG SAFETY, ANNIKKA SEITSALO, SAFETY &EPIDEMIOLOGY, NOVARTIS FINLAND OY
Lääkkeen haittavaikutuksena äkkikuolema
Äkkikuolemat ovat erittäin harvinaisia, mutta tämä mahdollisuus on lääkkeen kohdalla kerrottava, jos sellaisesta riskistä on näyttöä. On lääkärin tehtävä antaa haittavaikutuksista ja riskeistä lisätietoa potilaalle. Kaikki lääkkeeseen liittyvät erilaiset haittavaikutukset olisi syytä ilmoittaa esimerkiksi lääkärille, apteekkiin, lääkeyritykseen. Ilmoittaja voi olla potilas, omainen tai terveydenhuollon ammattilainen.
SYÖPÄTAUTIEN DOSENTTI, PSYKOTERAPEUTTI PÄIVI HIETANEN, SUOMEN LÄÄKÄRILEHTI
Vuorovaikutus kuolevan potilaan kanssa
Hietanen kertoi potilaan ja hoitavan lääkärin kohtaamisesta, miten kertoa potilaalle ja hänen omaisilleen kuoleman lähestymisestä. Toivo on myös tärkeää saapuvan kuoleman edessä, vaikka realiteetit ovatkin tiedossa. Ihmisten tapa käsitellä lähestyvää kuolemaa on hyvin erilaista ja ihmisten elämäntilanteet myös vaihtelevat.
YLILÄÄKÄRI HELENA ISONIEMI, ELINSIIRTO- JA MAKSAKIRURGIA, HYKS VATSAKESKUS
Elinluovutus pelastaa ihmisiä
Isoniemi kertoi alustuksessaan, että jopa seitsemän ihmistä voi pelastua, kun aivokuolleelta siirretään toimivia elimiä. Isoniemi muistutti, että sairaaloita ja henkilöstöä on jatkuvasti koulutettava, jotta jokainen käyttökelpoinen elin saadaan talteen, sillä siirtoelimistä on jatkuvasti pulaa.
PASTORI, TOIMITTAJA HILKKA OLKINUORA
Voiko omainen valmistautua läheisen kuolemaan?
Olkinuoran alustus tai paremminkin tarina oli virvoittavaa kuultavaa. Hän kertoi omista kokemuksistaan omaisena ja saattohoidossa mukana toimivana pastorina. Olkinuoran alustus kosketti ja herkisti. Mukana oli myös annos lämmintä huumoria.
PROFESSORI EIJA KALSO, HELSINGIN YLIOPISTO, HYKS KIPUKLINIKKA
Miten kuolevan potilaan kivunhoito onnistuu?
Kuolevan potilaan kivunhoidossa on edelleen parantamisen varaa. Maassamme on myös alueellisia eroja siinä, miten saattohoitovaiheen potilaan kivunhoito toteutuu. Kuolevan potilaan kipua on hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla ja kivunhoitoon kuuluu myös henkisen kärsimyksen ja kivun hoito.
FT, KEHITYSPROVIISORI, ELLI LEPPÄ, LÄÄKETIETOKESKUS
Geenit kertovat riskeistä ja ohjaavat hoitoa
Leppä selvitti geenitiedon erilaisia mahdollisuuksia: geenit kertovat sairastumisriskeistä ja hoitoa voidaan ohjata entistä täsmällisemmin. Lisääntyvä geenitieto edistää myös lääkekehitystä.
LT, LÄÄKETIETEEN DOSENTTI PEKKA LOUHIALA
Eutanasia ja etiikka
Tutkimuksen mukaan jo puolet lääkäreistä laillistaisi eutanasian, mutta vain harva olisi valmis toteuttamaan sen. Potilaalle on turvattava kaikki mahdollinen, riittävä ja tehokas kivunhoito eri muodoissaan - eutanasia on vasta viimeinen asia. Eutanasiaa ei voi lähestyä valintamyymälä-asenteella.
(Louhelan haastattelu Suomen Lääkärilehti 18/2015)
