Viime aikoina on saatu väsyksiin asti kuulla tieteen rajoittamisesta Yhdysvalloissa. Akateeminen vapaus on kuitenkin heikentynyt kaikkialla (1,2). Viime kesänä julkistetun akateemisen vapauden indeksin mukaan Suomi on kahdessa vuodessa romahtanut sijalta 9 sijalle 47 (3).

Indeksi mittaa akateemista vapautta viidellä ulottuvuudella: tutkimuksen ja opetuksen vapaus, vapaus välittää tutkimustietoa, institutionaalinen autonomia, kampusten koskemattomuus sekä tutkijoiden mahdollisuus kommentoida ajankohtaisia kysymyksiä. Suomessa kaikki ovat huonontuneet (3).

Tieteen vapautta uhataan maailmalla kolmesta suunnasta. Moraaliset, uskonnolliset tai ideologiset intressiryhmät hyökkäävät julkisuudessa niitä vastaan, jotka tutkivat tai opettavat ”ristiriitaisia aiheita”. Joissakin maissa hallinto voi suoraan kontrolloida yliopistoja. Hyötynäkökulman tuominen yliopistoihin ja korkeakouluihin muuttaa niiden toimintatapaa liikkeenjohdolliseen suuntaan (1).

Helmikuun alussa julkistettu, Suomen olosuhteita luotaava selvitys tunnistaa paljolti samat ilmiöt. Tyypillisimpiä ulkoisia uhkia ovat poliittinen ja taloudellinen ohjaus sekä häirintä. Kun perusrahoitusta on vähennetty ja kilpaillun, ulkopuolisen rahoituksen osuus on kasvanut, ovat yliopistot yhä riippuvaisempia muiden tahojen intresseistä (4).

Selvitys perustuu tutkijoille ja opettajille loka–marraskuussa lähetettyyn kyselyyn, johon saapui 816 vastausta. Noin kaksi kolmesta koki, että akateeminen vapaus on viime vuosina heikentynyt. Viidenneksen mielestä tilanne on melko tai erittäin huono mutta useimpien mielestä kuitenkin vähintään melko hyvä. Toisaalta eräässä avovastauksessa todettiin: ”Vaikka – – akateemisen vapauden tila on Suomessa melko hyvä, niin se ei ole myönteinen vastaus. Akateemisen vapauden pitäisi olla ehdoton.” (4)

Lähes puolen akateemista vapautta oli pyritty rajoittamaan joskus ja kahdeksan prosentin vapautta usein. Rajoittamisyrityksiä oli tullut eniten poliittisilta vaikuttajilta ja tutkimuksen rahoittajilta mutta myös tutkijoiden työnantajilta tai esihenkilöiltä (4).

Yli puolet koki, että tutkijoiden sananvapaus on heikentynyt. Häiritsevää tai uhkailevaa palautetta oli saatu eniten yksityishenkilöiltä, mutta noin 15 prosenttia oli saanut sitä poliittisilta vaikuttajilta (4).

Yliopistoja ohjaillaan, jotta ne tuottaisivat nopeammin ja enemmän (taloudellista) hyötyä yhteiskunnalle. Päättäjät ja rahoittajat alkavat nähdä ne palveluntuottajina (1).

Näin saadaan kuitenkin päinvastainen tulos.

Toissa vuonna julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 157 maan innovatiivisuutta vuosina 1900–2015. Mitä parempi akateemisen vapauden indeksi oli, sitä enemmän maassa tehtiin patenttihakemuksia (1).

Paitsi että akateeminen vapaus on itseisarvo, sen hyöty on mitattavissa. Tutkimuksen ohjailu pikavoittojen toivossa ei ole keino, jolla Suomi nousee.