Kesäkuussa, jolloin suomalaiset kautta maan ovat jo kömpineet esiin talvehtimiskoloistaan ja osittain kirmanneet kesälaitumille, yhteiskunnallisesti merkittävätkin asiat saattavat jäädä vähälle huomiolle.

Viime kesäkuussa tapahtui, ainakin lääkärin näkökulmasta, eräs merkittävä myrsky. Helsinki Priden kulkueessa Trans ry ja Aurora Helsinki toivottivat nimeltä mainittuja transpolilla erittäin vaativaa työtä tekeviä lääkäreitä "alas" ja "helvettiin" omilla banderolleillaan. Lääkäriliiton yhteistyökumppani vuodesta 2020, Helsinki Pride, salli tämän.

Millä tavalla Pride-organisaatio on vastuussa yksittäisistä kylteistä?

No sillä tavalla, että kun asiaa jälkikäteen puitiin, Helsinki Priden toiminnanjohtaja Annu Kemppainen antoi ainakin seuraavan lausunnon: ”Kyse on merkittävistä vallanpitäjistä. Transpolin lääkärit ovat osa instituutiota. He ovat poliittisia päättäjiä ja vallanpitäjiä, joiden tekemillä päätöksillä ja julkisilla ulostuloilla on suuri vaikutus sateenkaari-ihmisten ja etenkin sukupuolivähemmistöjen elämään”.

Väittämä on logiikaltaan outo.

Se, että joku on osa instituutiota, ei tee hänestä henkilönä vallanpitäjää, saati poliittista päättäjää. Yksittäinen lääkäri nimenomaan pyrkii olemaan mahdollisimman vähän vallankäyttäjä ja toimimaan virkavelvollisuutensa mukaisesti. Hän pyrkii toteuttamaan yhteisesti sovittuja hoitolinjauksia parhaan arviointikykynsä perusteella. Yleensä yksittäisen potilaan hoidosta erikoissairaanhoidossa vastaa pikemminkin moniammatillinen ryhmä kuin yksi lääkäri.

Reagoinnista

Lääkäriliitto reagoi tapahtuneeseen miedosti: ”Lääkäriliitto on ollut asiasta yhteydessä Helsinki Pride -organisaatioon” -teksti ilmaantui Facebookiin.

Aiemmin Lääkärilehdessä oli julkaistu myös sukupuolidysforiaa kokevien lasten ja nuorten tieteeseen perustuvan hoidon esitaistelijan, Riittakerttu Kaltialan, haastattelu.

Se oli aika pysäyttävä.

Kaltiala kertoi joutuneensa suuriin vaikeuksiin aktivistien yrittäessä estää häntä tekemästä työtään, joka tähtää juuri näiden aktivistien edustamien ihmisryhmien hoitoon.

Äskettäin lehdessämme ilmestyi juttu siitä, kuinka kesän jälkeen oli järjestetty tapaaminen Lääkäriliiton edustajien ja transyhteisöjen kesken. Jutussa ei mainittu, että Pride kulkueen tapahtumista olisi keskusteltu, vaan tuotiin esiin, kuinka ko. yhteisöt kokevat terveydenhuollon ”jopa syrjivänä, nöyryyttävänä ja eheyttämiseen pyrkivänä”. Tämä on tietysti suuri ongelma ja on syytä pohtia vakavasti, mistä asia johtuu.

Keskusteluyhteys kannattaa, ei huuto

Dialogi potilasjärjestöjen ja Lääkäriliiton välillä on aina kannatettavaa. Etenkin tällä hetkellä, kun terveydenhuollossa on menossa resurssien uusjako, on tärkeää, että näitä keskusteluja käydään.

On olennaista, että olemme tinkimättömiä ja avoimia sekä ilmaisemme selvästi linjamme kaikissa asioissa, joiden arvioinnin ja hoidon yhteiskunta on määritellyt lääketieteeseen kuuluviksi. On sanottava selvästi, että kannatamme tieteellisesti validoituja hoitoja, sellaisia, jotka ovat tehokkaita ja mahdollisimman vähän ei-toivottuja sivuvaikutuksia aiheuttavia.

Emme saa antaa huutoäänestyksille sijaa hoitolinjauksia tehtäessä. Meidän pitää tukea niitä kollegoja, jotka työskentelevät eettistä taakkaa tuottavien aiheiden parissa. Sitä vartenhan liitto on, että kukaan lääkäri ei joutuisi yksin kantamaan työnsä raskautta vaan saisi kollegiaalista tukea.

Vastaukseni otsikon kysymykseen: minusta emme, mikäli emme saa selkeää viestiä, että yksittäisten lääkäreiden epäasiallista arvostelua kulkueessa ei tulla jatkossa sallimaan. Voimme odotella, että Helsinki Priden asenne muuttuu.

Tai, jospa annettaisiin Lääkäriliiton jäsenten päättää? Nyt olisi hyvää aikaa järjestää jäsenkysely aiheesta.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.

Tekstiä on muokattu 27.8. klo 8.55. Kohta "Lääkärilehdessä ilmestyi myös sukupuolidysforiaa kokevien lasten ja nuorten tieteeseen perustuvan hoidon esitaistelijan, Riittakerttu Kaltialan, haastattelu" täsmentyi muotoon "oli julkaistu".