Terveyspalveluyritys Mehiläinen kertoi tammikuun alussa työterveysasiakkaidensa sairauspoissaolojen määristä (1).

Poissaolopäiviä kertyi vuoden 2022 tammi-lokakuussa työntekijää kohti 10,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tieto perustuu työterveyshuollon 550 000 henkilöasiakkaan aineistoon.

Jos Mehiläisen luvut kuvaavat yleistä lisäystä – mitä ei ole syytä epäillä – työmäärä terveydenhuollossa on kasvanut merkittävästi. Samoin sairauspoissaolojen kustannukset työnantajille.

Ilmeisiä syitä ovat korona- ja hengitystieinfektiot.

Niiden aiheuttamat poissaolot kolminkertaistuivat. 4–10 päivän pituisia poissaolojaksoja alkoi peräti 3,5 kertaa enemmän kuin vuotta aiemmin.

Vaikka kasvu on hämmentävää ja päällimmäinen selitys ilmeinen, tilastojen takana maailma on monimutkaisempi.

Pandemian ensimmäisenä vuonna sairauspoissaolot eivät lisääntyneet (2). Sen jälkeen kasvun taustalla on voimakkaasti vaikuttanut sairausvakuutuslain tilapäinen muutos. Se ajoi työntekijät hakemaan tartuntatautipäivärahatodistuksia.

Työpaikoilla on myös edennyt toinen, vaikeammin mitattava virtaus.

Sairaaksi ilmoittautumisen raja on siirtynyt ja sairauspoissaolon raja hämärtynyt. Töitä on pystynyt jatkamaan puolikuntoisena etänä kotoa, vaikka ennen olisi jäänyt sairauslomalle.

Kehitys on osin huolestuttavaa.

Tunnolliset ihmiset eivät aina näe oikeutta jäädä kokonaan pois töistä, vaikka syytä olisi. Kun suorituspaine jatkuu, vaikka keho ja mieli eivät ole vaadittavassa kunnossa, seuraukset voivat olla vakavat.

Työnantajalta tarvitaan järjen käyttöä. Puolikuntoisen pakottaminen työntekoon – tai sen hiljainen hyväksyntä – voi houkuttaa kustannussyistä, mutta pitkällä aikavälillä etu kääntyy. Edessä voi olla esimerkiksi uupumuksen aiheuttamia pitkiä sairauspoissaoloja.

Oikea ihminen määrittämään sairausloman tarpeen on lääkäri.

Jotta hän voi sen tehdä, ilmapiirin tulee olla sellainen, että työntekijä pääsee lääkäriin ilman omantunnon soimauksia.

Lieväoireiset nuhakuumeet ovat toinen juttu.

Ne eivät vaadi yhteydenottoa terveydenhuoltoon. THL:n suosituksen mukaan lieväoireinen koronainfektio kuuluu samaan kategoriaan (3).

Työpaikoilla voidaan niiden suhteen hyvin palata koronaa edeltäviin käytäntöihin, joiden mukaan poissaoloon riittää oma ilmoitus päivä kerrallaan.

Etätyö on myös avannut mahdollisuuden, joka toivottavasti yleistyy.

Puolikuntoisen voi sallia tekevän vajaata päivää kotonaan vointinsa ja harkintansa mukaan. Työt eivät silloin kerry paketiksi odottamaan töihin paluuta, kuten kokopäiväisellä sairauslomalla, eikä sairastunut ole työpaikalla tartuttamassa muita.

Raja siihen, milloin työtekijä kokee olevansa riittävän sairas jättääkseen työt kokonaan väliin, ei kuitenkaan saa siirtyä.

Tämä koskee myös lääkäreitä. 20–50 prosentilla lääkäreistä (4) on työuupumusoireita. Ammatti vaatii paljon.

Työterveyshuollon ja lääkärien tulee tämä tunnistaa.